Joulukuu on alussa ja itsenäisyyspäivä lähestyy. Vuoden pimein aika on käsillä.
Itsenäisyyspäivä merkitsee minulle tänä vuonna paluuta ihmisten pariin.
Olen marraskuun alkupuolelta asti ollut viettämässä hiljaisuuden retriittiä Utössä, joka on Suomen eteläisin, ympäri vuoden asuttu kylä Saaristomerellä.
Kanssani retriitin on jakanut TAYS:n sairaalapastori Eija Kasari.
Täällä hiljaisuudessa meren äärellä olen paljon mietiskellyt kotomaamme koko kuvaa.
Minulla ja armaallani on luontoihmisille kyseenalainen harrastus eli tiebongaus. Se on kuljettanut meitä Suomea laidasta laitaan sekä Pohjois-Ruotsin ja erityisesti Pohjois-Norjan maisemiin.
Harrastuksemme johdosta minulle on muodostunut hyvin omakohtainen ja elävä kuva maamme luonnosta ja maantieteestä.
Minulla on kaksi kotiseutua: Tunturi-Lappi ja Merenkurkun alue. Täällä Utössä koen jotain samankaltaisuutta molempien kanssa.
Koko kotimaata ajatellen en voi lakata hämmästelemästä luonnonympäristöjemme monenkaltaisuutta.
Meillä on alavia seutuja, upeat saaristot, tuntureita, suomaita, vaaramaisemia, Järvi-Suomen sokkeloisia vesistöjä ja rotkoja, vain joitain mainitakseni.
Metsää on loputtomasti. Harmillista on, että noista metsistä suuri osa on puupeltoa. Ikimetsiä, joissa luonnon monimuotoisuus voi hyvin, on aivan liian vähän.
Korona-aika on saanut suomalaiset matkailemaan enemmän kotimaassa. Lähiseutujen luontokohteet ovat tulleet monille tutummiksi kuin ennen.
Ehkä monella on ollut suu pyöreänä hämmästyksestä, kuinka kiehtovia paikkoja löytyy aivan lähistöltä. Sama suu on vetäytynyt iloiseen hymyyn ja askel keventynyt. Ajatukset ovat kenties askaroineet sen parissa, miten voisimme parhaiten hoivata luontoamme.
Kotomaamme koko kuva on kaunis!
Kirjoitin Utössä ensimmäisellä viikolla pitkän kiitoslaulun Suomen luonnosta.
Tässä on siitä pari säkeistöä.
Niiden myötä toivotan hyvää itsenäisyyspäivää. Nautitaan elämästä itsenäisessä ja kauniissa kotimaassamme!
Kiitän marjan makeudesta,
sienen happamuudesta.
Kiitän Luojan antimista,
viljapellon sadosta.
Kiitän kotkan liitelystä
Merenkurkun taivaalla.
Kiitän suden hellyydestä,
kun se hoivaa laumaansa.
Vielä Suomen maasta kiitän:
idän kaukovaaroista,
aapasoiden antimista,
järviseudun salmista.
Kiitän tästä yhteydestä
luomakunnan kauneuteen,
osastani ihmisenä.
Opasta mua vastuuseen!
Mirjam Silvén