Kotimaisten elokuvien trendin vuonna 2024 voi tiivistää yhteen sanaan: tuttuus. Vuoden katsotuimmat suomalaiset elokuvat olivat kaikki joko jatko-osia tai televisiosarjojen leffaversioita, ja ylivoimaisesti suurimman yleisön sai klassikkoaihetta tulkitseva Myrskyluodon Maija.
Tiina Lymin ohjaama Myrskyluodon Maija on saanut 470 000 katsojaa, mikä tekee siitä menestyneimmän kotimaisen elokuvan Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan jälkeen. Kaikkiaan kotimaiset elokuvat ovat saaneet kalenterivuoden aikana hieman yli kaksi miljoonaa katsojaa. Samaan on viimeksi ylletty Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan ensi-iltavuonna 2017.
Kakkos- ja kolmossijoilla on perheystävällisiä televisiosarjojen jatkoja. Luottomies-elokuva: All In on kerännyt 324 000 katsojaa ja Kyllä isä osaa -elokuva 223 000 katsojaa.
Suosio ei jakaannu tasaisesti. Kolme katsotuinta ovat keränneet melko tarkkaan puolet kotimaisten katsojapotista, yhteensä yli miljoona katsojaa.
Neljänneksi katsotuin Heinähattu, Vilttitossu ja kana on puolestaan elokuvasarjan neljäs osa. Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjasarjaan perustuvan elokuvan näki valkokankaalta 182 000 katsojaa.
Seuraavina katsotuimpien kotimaisten listalla ovat neljäs Mielensäpahoittaja ja kolmas animaatio Niko-poron seikkailuista. Kumpikin on edelleen elokuvateattereissa, ja etenkin aiheiltaan joulusesonkiin istuvalle Nikolle voi odottaa nostetta vielä ennen vuodenvaihdetta.
Vaikea vuosi kansainvälisellä kentällä
Kotimaisilla näytelmäelokuvilla oli monen hienon vuoden jälkeen tauko tärkeimmillä kansainvälisillä näyttämöillä. Vuonna 2024 ei yhtään pitkää suomalaiselokuvaa päässyt Euroopan kärkitapahtumien, Cannesin, Venetsian ja Berliinin festivaalien, ohjelmistoon, saati niiden kilpasarjoihin.
Toronton elokuvajuhlilla ei ollut suomalaiselokuvia, Pohjois-Amerikan tärkeimpänä pidetystä festivaalista Sundancesta puhumattakaan. Sundancen kilpasarjaan kuitenkin pääsi Lontoossa asuva Mikko Mäkelä brittiläis-suomalais-belgialaisella draamalla Sebastian.
Valonpilkahduksina myös suomalaisnäyttelijöitä palkittiin keskisuurilla eurofestivaaleilla. Oona Airola voitti tammikuussa parhaan näyttelijän palkinnon Göteborgin elokuvajuhlilla pääosastaan Miia Tervon elokuvassa Ohjus. Marraskuussa Teemu Nikin ohjaama 100 litraa sahtia toi Tallinnan elokuvajuhlilta jaetun parhaan naisnäyttelijän palkinnon pääosakaksikolle Elina Knihtilälle ja Pirjo Longalle. Tragikomedia 100 litraa sahtia tulee Suomessa valkokankaille maaliskuussa.
Vuoden kansainvälisesti myydyin suomalaiselokuva oli ylivoimaisesti Niko ja myrskyporot, vuonna 2008 alkaneen animaatiosarjan kolmas osa. Joulusesongin aikaan se on elokuvateattereissa Euroopan suurimmissa maissa ja muun muassa Etelä-Koreassa. Saksassa Niko 3 tuli ensi-iltaan jo marraskuun alussa ja on pysytellyt maan kymmenen katsotuimman joukossa yli kuukauden ajan.
Katse menneessä
Kotimaisen draamaelokuvavuoden keskeisiin arvostelumenestyksiin kuului Myrskyluodon Maijan rinnalla Ohjus, joka sijoittuu 1980-luvulle.
Nostalgiaan, historiaan ja jatko-osiin luotetaan myös useimmissa niissä lähiaikojen ensi-illoissa, joista odotetaan menestyksiä. Tammikuussa nähdään Klaus Härön ohjaama Ei koskaan yksin. Ville Virtanen näyttelee Abraham Stilleriä 1940-luvun kurimusvuosina, joina Valpo järjesteli juutalaisten luovutusta natsi-Saksaan.
Solar Filmsiltä valmistuu kaksi jatko-osaa, Häjyt 2 sekä kymmenes Risto Räppääjä.
Näitä ennen joulun välipäivinä saapuu Levoton Tuhkimo, Mari Rantasilan draamaelokuva Dingo-yhtyeestä. Siinäkin tietysti eletään turvallisesti 1980-lukua.
Kotimaisten katsojaosuus poikkeuksellinen
Myrskyluodon Maijan, Luottomiehen ja Kyllä isä osaa -elokuvan vetovoima on nostanut suomalaisen elokuvan katsojaosuuden peräti 32 prosenttiin kaikista kalenterivuoden tähänastisista elokuvakäynneistä.
Luku on eurooppalaisittain todella korkea. Esimerkiksi Ruotsissa osuus on ollut viime vuosina 15 prosentin luokkaa ja erittäin vahvan kotimarkkinan Tanskassakin keskimäärin alle 30 prosentissa. Tasaisesti korkein luku on maanosan suurimmista maista Ranskassa, jossa myös tuotetaan määrällisesti ja suhteellisesti enemmän elokuvia kuin muualla Euroopassa. Siellä paikallisten katsojaosuus on keskimäärin noin 40 prosenttia.
Viime vuosien keskimääräinen kotimaisten osuus on ollut Suomessa 25 prosentin luokkaa. Tasaisen korkeaa lukua selittävät vahvat tutut brändit, joiden vuoksi elokuviin mennään vuodesta toiseen. Toisaalta kaikki jatko-osatkaan eivät ole menestyksiä. Reijo Mäen dekkarihahmon päivitys Vares X, sarjansa kymmenes osa, tavoitti 44 000 valkokangaskatsojaa. Se on selkeästi alle puolet elokuvasarjan edellisen osan eli Vares: Sheriffin yleisöstä.
