Kymmenisen vuotta sitten, kun poikani oli ala-asteella, hän teki äitienpäiväkortin. Siihen oli piirretty iso, vaaleanpunainen äitilintu ja pienempi, sininen linnunpoikanen. Kortissa oli lyhyt, kaunis teksti: ”My home is where my mom is”.
Monen äidin tapaan säilytin kortin muistoksi. Itse asiassa se on kiinnitettynä jääkaapin oveen pikkumagneeteilla. Lauseesta on tullut hyvin tärkeä. Minun kotini on siellä, missä äitini on.
Aina, kun näen kortin, muistan tarkalleen äidinrakkauden tunteen sydämessäni.
Me ihmiset juurrumme usein koteihin, asuntoihin, kotoisiin maisemiin ja tunnelmiin, mitä tunnemme ja koemme.
Muutin Vaasaan 22 vuotta sitten. Kaikista vastoinkäymisistä, haasteista ja epäuskosta huolimatta Vaasasta tuli minun kotini.
Rakastuin sillä silmänräpäyksellä Palosaareen, kun näin sen. Se tuntui vuonna 2000 omalta pikkukaupungilta kaupungin sisällä.
Olin siihen mennessä asunut monessa kaupungissa Suomessa, Tanskassa ja Englannissa.
Vaasan asukasmäärä, kaupungin sijainti, meri, yöelämä, työ- ja opiskelumahdollisuudet tuntuivat sopivilta. En enää kaivannut Lontoon ruuhkaan, edes turistina. Perheen myötä Vaasa kaupunkina juurtui sydämeeni.
Lomamatkalla kesäkuussa tutustuin ukrainalaiseen Yuliaan, joka ei voinut sodan vuoksi palata kotiin. Sydän pakahtui, itku tuli silmiin. Sota meni ihon alle, kun kuuntelin hänen tarinaansa.
Onneksi koneistoni, ystäväni ja lähipiirini toimivat nopeasti, ja autoimme häntä.
Yulian äiti oli Puolassa. Hän ei voinut matkustaa sinne, joten adoptoin hänet väliaikaisesti.
Sanoin hänelle, että aina, kun olen hänen lähellään, hän toivottavasti tuntee varaäitirakkautta, lämpöä ja turvallisuutta. Että Yulia voisi edes hetken hengähtää kaiken surun ja stressin keskellä, että hän tuntisi olevansa kotona.
Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta silmiemme kohdatessa emme tarvinneet sanoja. Lämmin halaus lohdutti.
Matkasta tuli minulle käänne. Tajusin, miten kiitollinen saan itse olla elämästäni, rakkaistani, perheestäni, koiristani, kodistani, haasteistani ja niiden voitoista.
Elämä on liian lyhyt vihaan ja katkeruuteen.
Madonna lauloi vuonna 1998 Frozen-kappaleessa: ”Sinä näet ainoastaan sen, mitä sinun silmäsi haluavat nähdä. Olet jäätynyt, kun sydämesi ei ole avoin. Kunpa voisin sulattaa kovan sydämesi. Sinulla on avain avataksesi sydämesi.”
Ota rohkeasti avain ja avaa sydämesi, missä oletkin.