Vaasalainen Veikko Partanen on jo eläkkeellä, mutta hänen aikansa ei todellakaan käy pitkäksi. Parisen vuotta sitten hän löysi itselleen uuden harrastuksen, joka on on vienyt miehen mennessään.
– Olen aina ollut innokas kalamies. Käyn säännöllisesti ongella tai uistelemassa tässä keskustan alueella. Joskus myös teemme perheretken vaikkapa Svedjehamniin.
Kaksi vuotta sitten vedestä nousi suurikokoinen kuha. Komea kala syötiin, mutta sen nahka viehätti ulkomuodoltaan Partasta sen verran, että hän pakasti ja sittemmin täysin unohti sen.
– Nahka löytyi siivotessa. Katselin sitä, ja jostain vain syntyi idea tehdä siitä nimenomaan korvakorut.
Tuumasta toimeen. Partanen etsi netistä tietoa kalannahkan käsittelystä ja jututti vanhoja työtapoja osaavia.
– Siitä se uusi harrastus lähti. Vaimo sai toimia koekaniinina ja antaa tuotekehitysvinkkejä.
Askartelu laajeni myyntitoiminnaksi
Työ tekijäänsä neuvoo. Partanen on nyt tehnyt korvakoruja ja avaimenperiä useasta kalalajista. Listaan mahtuvat kuha, lohi, ahven, made ja hauki.
– Pidän itse eniten kuhasta. Sen suomut ovat pienikokoiset, ja pinnasta syntyy kauniin sileä ja väreiltään hillityn elävä.
Pienemmistä ahvenista saa parhaat kalanpääkorut. Muutoin mitä suurempi kala, sitä parempi sen nahkaa on työstää.
– Tein aluksi koruja vain vaimolleni ja muutamille ystäville. Heidän palautteensa antoi idean tarjota niitä oikein myyntiin eri paikkoihin.
Partasen koruja löytyy nyt muun muassa Pohjanmaan museokaupasta, Raippaluodon Maailmanperintöportista ja Loftetista.
– Tämä on minulle harrastus. Myynnillä saan materiaalihinnat takaisin, ja pikkuisen jää vielä taskun pohjalle.
Partanen saattaa aloittaa askartelunsa joskus jo aikaisin aamulla, ja sen parissa voi vierähtää koko päivä. Vaimo vain välillä sujauttaa ovenraosta välipalaa miehelleen.
– Siinä syntyy jonkinlainen flow-tila, joka vie kokonaan mukanaan. Ajantaju katoaa.
Korujen tekeminen kotona ei vaadi erityistarvikkeita
Partanen kalastaa aktiivisesti, mutta melkoinen osa vuoden aikana kuluvista nahkoista tulee muista lähteistä.
– Vuodenaikakin vaikuttaa hieman siihen, mitä tulee tehtyä. Esimerkiksi joulun aikaan saan mateen nahkoja enemmän.
Monet nahkojen käsittelyyn tarvittavat tykötarpeet ja aineet löytyvät jo kotoa.
– Pesen ja kaavin nahat ja päät ensin puhtaiksi Fairy-vedessä. Tämä on suttuisin ja ikävin työvaihe.
Nahkat parkitaan eli käsitellään pehmeiksi ruokaöljy–vesi–munankeltuainen–mäntysuopa-liuoksessa. Parkitseminen tekee nahkasta helpommin käsiteltävän ja poistaa siitä kalanhajun. Partanen säilyttää sen yhteydessä kalan suomut.
Nahkat huuhdellaan, kuivatetaan, sivellään munanvalkuaisella ja lopuksi vielä lakataan.
– Piirrän lyijykynällä nahkaan korujen ääriviivat sabluunoilla. Olen itse suunnitellut niitä, mutta kotoa löytynyt sopiva nappikin on käytössä.
Identtiset palat liimataan kaksipuoleisiksi, reunat viimeistellään metallilangalla ja koko koru kiinnityskoukuilla. Lopullisissa töissä on vielä monta lakkakerrosta.
– Tein ennen yksittäisiä koruja valmiiksi, mutta nyt olen alkanut koota niitä systemaattisemmin sarjatyönä. Tilaan metalliosat luotettavasta tukkuliikkeestä, ne ovat kaikki nikkelivapaita.
Partanen teki työuransa Vaasan kaupungin kehityspäällikkönä.
– Omalla ajallani olen päätynyt touhuamaan tällaisten käsitöiden parissa. Ehkä se on toiminut vastapainona ajatustyölleni.