Koronan myötä käynnistyi kuntien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyönä palveluita, joilla tuettiin koronan vuoksi eristyksissä olevien henkilöiden selviytymistä ja arjen asioiden hoitamista. Palvelut saatiin nopeasti käyntiin osapuolten joustavalla työnjaolla ja yhteisellä tahdolla selviytyä ennakoimattomasta ja uhkaavasta kriisistä.
Palvelut olivat hyvin arkisia. Asiointia kaupoissa ja palveluissa, suojainten jakelua ja aivan perustavaa inhimillistä läsnäoloa ja arjen turvaa.
Palveluille oli kysyntää ja niitä myös osattiin hyödyntää. Palveluiden käytössä oli alueellista vaihtelevuutta Seinäjoen kaupungin eri alueilla, mutta tarvetta oli niin kaupunkialueella kuin maaseudulla.
Palvelut syntyivät koronan tuoman poikkeustilanteen johdosta. Mutta palvelutarve on pysyvämpää kuin vain korona-ajan synnyttämää.
Suomessa on suuri ja jatkuva tarve palveluille, joilla tuetaan asumista ja vähennetään yksinäisyyttä. Asiointiapu, kotiapu, digiapu ja ihan vaan jo inhimillinen läsnäolo ovat ”palveluita”, joiden kysyntä on jatkuva ja ikääntymisen myötä vain kasvava.
Apuja voidaan tuottaa kuntien ja vapaaehtoisten yhteistyönä poikkeusoloissa, mutta pysyvään toimintamalliin tarvitaan palvelutuottajia ja toimivat markkinat.
Palveluiden tuottamisessa on haasteena löytää taho, joka palvelut tuottaa. Jos julkisen sektorin palveluita ei haluta laajentaa ja jos palveluiden tarjoaminen ei ole yritystoimintana kannattavaa, on tuottajatahon löytäminen sitäkin haastavampaa.
Yksi mahdollisuus olisi löytää palvelutuottaja asiakkaan läheltä. Järjestöjen, seurojen ja yhdistysten hyödyntäminen olisi tässä mahdollisuus, joka kannattaisi selvittää.
Järjestöjen mahdollisuutta tuottaa palveluita voitaisiin tukea liittämällä toimintaan työllisyyden hoitoa ja sen rahoitusvälineitä. Palveluiden tuottaminen toisi uusia mahdollisuuksia työllistyä ja tarjoaisi tehtäviä, joissa koulutustasovaatimus ei olisi työllistymisen esteenä.
Tällainen toiminta lähestyisi EU:n alueella varsin yleistä yhteiskunnallista yritystoimintaa. Kyse on liiketoiminnasta, mutta sen tuottajatahona voivat olla myös järjestöt ja seurat. Esimerkkejä tästä toiminnasta on myös Suomessa, mutta yhteiskunnallisten yritysten toimintaa voitaisiin laajentaa myös asumista tukeviin ja yksinäisyyttä vähentäviin palveluihin.
Yhteiskunnallisen yrittäjyyden uusia muotoja on vertailtu EU:n Cosme-ohjelmasta rahoitetussa kansainvälisessä HOPE-hankkeessa, jota on koordinoinut Seinäjoen kaupunki.
Erkki Välimäki
elinvoimajohtaja
Seinäjoen kaupunki