Puheet Ukrainan rauhasta ja sen turvaamisesta ovat saaneet uusia kierroksia sen jälkeen, kun Yhdysvallat on alkanut neuvotella suoraan Venäjän kanssa Ukrainan kohtalosta.
Kokouksia, tapaamisia ja lausuntoja on solkenaan, ja ainakin Euroopassa näyttää vallitsevan suuri hämmennys ja levottomuus.
Millaisia mahdollisuuksia ylipäätään olisi sille, että ulkopuoliset maat voisivat jonain päivänä lähettää joukkoja turvaamaan Venäjän ja Ukrainan välistä rauhaa? Mitä ja missä tällöin turvattaisiin?
Esimerkiksi Britannian pääministeri Keir Starmer on sanonut, että maalla olisi valmius lähettää joukkojaan Ukrainaan, mikäli Venäjän hyökkäyssodasta syntyisi neuvotteluratkaisu. Täsmällistä käsitystä siitä, mihin, minkä verran tai millaisen operaation osana joukkoja lähetettäisiin, ei ole.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puolestaan on todennut, että hänellä ei olisi mitään sitä vastaan, että eurooppalaiset lähettäisivät joukkojaan takaamaan rauhaa Ukrainassa, jos rauhansopimus toteutuisi.
– Jos he haluavat tehdä sen, se on hienoa. Olen sen kannalla, hän sanoi tiistaina paikallista aikaa Mar-a-Lagon kartanollaan tapaamilleen toimittajille.
Ei ole tarkkaa tietoa millaisia ja mihin sijoitettavia eurooppalaisia joukkoja Trump tarkkaan ottaen tarkoitti.
Rauhanturvaaminen vai turvatakuut?
Perinteinen rauhanturvaaminen tarkoittaa esimerkiksi YK:n mandaatilla kriisialueelle lähetettäviä joukkoja, jotka sijoittuisivat taistelevien osapuolten väliin erikseen sovitulle neutraalille vyöhykkeelle. Joukoille voidaan sopia myös muita tehtäviä, kuten humanitaarisen avun antamista, paikallisten viranomaisten kouluttamista tai yhteiskunnan vakauden edistämistä.
Sen sijaan niin kutsutut turvatakuujoukot tai turvatakuut olisivat Ukrainaan lähetettäviä liittolaismaiden, kuten EU-maiden, sotilaita. Ne vahvistaisivat Ukrainan puolustusta ja loisivat pelotetta Venäjän suuntaan. Nämä joukot voisivat taata paitsi rajan lähialueita myös esimerkiksi pääkaupunkia Kiovaa.
Teoriassa erilaiset turvatakuu- ja rauhanturvajärjestelyt voisivat myös toimia rinnakkain, jos niistä päästäisiin sopimukseen ja niihin löytyisi tarvittavat voimavarat, pohtii Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Katariina Mustasilta.
Seuraa muttia:
Mustasilta toteaa, että puurot ja vellit menevät julkisessa keskustelussa helposti sekaisin.
Hän tähdentää, että olipa operaatio mikä tahansa, ensimmäinen ennakkoehto sille on, että osapuolet ovat päässeet jonkinlaisen tulitaukosopimukseen. Tällaista ei nyt ole.
– Puhutaan aika yleisesti rauhanturvaoperaatiosta ja sen mahdollisuuksista, vaikka oikeasti puheet tuntuvat enemmän ennakoivan jonkinlaista sotilaallista turvatakuuta Ukrainan puolelle mahdollisessa tulitaukotilanteessa.
Mustasillan mielestä keskustelut erilaisista operaatioista ovatkin hyvin ennenaikaisia.
– On paljon kysymysmerkkejä, onko esimerkiksi Venäjällä minkäänlaista halukkuutta rauhaan. Osapuolten näkemykset esimerkiksi siitä, mihin vedettäisiin konkreettista raja-aluetta mahdollisessa tulitaukotilanteessa, ovat hyvin erilaiset.
Hyväksyntä tarvitaan
Jotta perinteiselle rauhanturvaamiselle ylipäätään olisi mitään mahdollisuuksia, tulee kaikkien osapuolten hyväksyä operaatio. Jos joku osallinen haraa vastaan, on selvää, että rauhanturvajoukkoja ei ole mielekästä yrittää edes lähettää alueelle.
Ukrainan ja Venäjänkin konfliktissa rauhanturvaajien tulisi olla puolueettomia.
Mistä sellaiset joukot löytyisivät?
– Nyt on varsinkin meille eurooppalaisille selvää, että me emme ole puolueettomia tässä konfliktissa. Mehän tuemme Ukrainaa, Mustasilta sanoo.
Venäjä tuskin hyväksyisi yhdenkään Ukrainan tukijamaan joukkoja turvaamaan rauhaa. Tämä tekee ajatuksen eurooppalaisista rauhanturvajoukoista Ukrainassa, siis rauhanturvaamisen perinteisessä mielessä, melko vaikean.
– On hyvin epätodennäköistä, että Venäjä suostuisi rauhanturvaoperaatioon, joka muodostuisi eurooppalaisista joukoista. Silloin joukkojen pitäisi tulla jostain muualta. Silloin varmaan käännyttäisiin sellaisten maiden puoleen, jotka niitä paljon lähettävät ja joilla siihen resursseja on.
Isoja YK:n rauhanturvajoukkoja lähettäviä maita ovat nykyisin muun muassa Intia, Nepal, Ruanda ja Indonesia, Mustasilta luettelee.
Entäpä BRICS-maiden joukot?
Eri yhteyksissä on väläytetty mahdollisuutta, että rauhaa voisivat turvata niin kutsuttujen BRICS-maiden joukot. Hypoteettisessa vaihtoehdossa joukot olisivat siis esimerkiksi Brasiliasta, Intiasta, Kiinasta tai Etelä-Afrikasta.
– Ukrainan ja Euroopan näkökulmasta kysymysmerkiksi nousisi joukkoja lähettävien maiden suhteet Venäjään ja ehkä myös Kiinaan. Ukrainan ja laajemmin Euroopan näkökulmasta olisi tietysti vaikea hyväksyä joukkoja, jotka tuntuvat olevan kallellaan sitä toista osapuolta kohtaan, Mustasilta sanoo.
BRICS-maihin kuuluvat Arabiemiraatit, Brasilia, Egypti, Etelä-Afrikka, Etiopia, Indonesia, Intia, Iran, Kiina ja Venäjä.
Vielä viimeinen mutta:
– On mahdollista, että Ukraina painostetaan sille hyvin hankalaan tai epäedulliseen tilanteeseen, jos Yhdysvallat haluaa ehdottomasti saada aikaan jonkinlaisen sopimuksen, sanoo Mustasilta.
Nyt pelataan voimapolitiikan säännöillä.
– Jos katsotaan, miten kestävää ja oikeudenmukaista rauhaa se rakentaisi, on se toinen kysymys. Ja mitä se tarkoittaisi Euroopan turvallisuudelle tulevaisuudessa, Mustasilta miettii.
---
Juttu on julkaistu alun perin 20.2.2025, ja sitä on korjattu 21.2.2025 klo 11.35. Jutusta on korjattu kohta, jossa kirjoitettiin, että Venäjän ulkoministeri Lavrov olisi ottanut kantaa Brics-maiden osallisuuteen Ukrainan rauhan turvaamisessa. Brics-maiden osuutta on arvioitu muissa yhteyksissä.
