Luonnonsuojelu, ihmisoikeudet ja sananvapaus.
Ne ovat kolme asiaa, joista Mikko Pyhälä ei uransa aikana tinkinyt. Pyhälä työskenteli 35 vuotta ulkoministeriössä ja viisi vuotta YK:ssa, suurimman osan aikaa Latinalaisessa Amerikassa.
Pyhälä pääsi vaikuttamaan moneen maailmanpoliittiseen käännekohtaan.
– Kun Peru halusi erota Amerikan ihmisoikeustuomioistuimesta, menin EU:n valtuuttamana televisioon ja vetosin maan johtoon, että se ei tekisi niin.
Peru erosi tuomioistuimesta, mutta on jälleen sen jäsen.
Helsingin Kruununhaassa sijaitsevan työhuoneen seinää koristaa komea kokoelma valokuvia.
Yhdessä Pyhälä kättelee Venezuelan entistä presidenttiä Hugo Chávezia , toisessa hän istuu Perun entisen presidentin Alberto Fujimorin vieressä pienlentokoneessa matkalla maaseuturetkelle.
Käy heti selväksi, että Pyhälän kanssa pitäisi istua alas tunneiksi – ellei päiviksi, jotta kuulisi kaikki uskomattomat tarinat ja kokemukset vuosien varrelta.
Niistä Pyhälä puhuu mielellään.
Eläkkeellä oleva Pyhälä työskenteli uransa aikana diplomaattina muun muassa Meksikossa, Perussa ja viimeiset vuodet Venezuelassa.
Espanjan kielen hän oppi itsenäisesti jo 15-vuotiaana, mikä edesauttoi pestien hoitamista Latinalaisessa Amerikassa.
Venezuelasta käsin hän toimi suurlähettiläänä myös Kolumbiassa, Guayanassa sekä useimmissa Karibian pienissä saarimaissa.
Diplomaatin työssä pääsi vaikuttamaan isoihinkin asioihin. Esimerkiksi Pyhälä nostaa Perun presidentinvaalit vuonna 2000.
Presidentti Fujimori oli kolmatta kertaa ehdokkaana, ja vaalivilppi oli Pyhälän mukaan ilmiselvää.
– Amerikan valtioiden järjestö päätti vetää vaalitarkkailijansa pois ensimmäisenä vaalivilpin vuoksi. EU:n valtuuskunta ei halunnut toimia aluksi samoin, mutta Suomen ollessa EU:n puheenjohtajuusryhmässä aloin painostaa heitä, ja lopulta EU:kin vetäytyi.
Suomi oli myös rahoittamassa totuuskomissiota, jonka avulla selvitettiin 4 000 ihmisen katoamista Perussa 1980- ja 1990-luvuilla.
Pyhälä sanoo mahtuneensa toimistaan huolimatta presidentti Fujimorin kanssa samaan kahvipöytään.
– En arvostellut presidenttejä koskaan julkisesti. Kaikissa maissa minulla oli hyvät suhteet valtion päämieheen ja kunnioitusta puolin ja toisin. Siksi oli mahdollista tukea oikeusvaltion puolustajia epäsuorasti.
Diplomaatin työ on sittemmin arkipäiväistynyt.
Myös suurlähetystöjen määrä on vähentynyt.
– Nykyään suurlähettiläs voi vaikuttaa entistä vähemmän omiin tehtäviinsä, koska pitää hoitaa kauppapoliittisia asioita ja vierailevia valtuuskuntia.
Varsinaisesta ulkopolitiikasta vastaavan EU:n koordinointi vaatii aikansa.
– Ennen suurlähetystöille kuului kehitysyhteistyön ja kauppapolitiikan lisäksi myös paikallisen yhteistyön hallinnointi.
Suurlähetystöillä oli kehitysmaissa mahdollisuus antaa apurahoja ja stipendejä paikallisille toimijoille.
– Nykyään määrärahoja ei paikalliseen yhteistyöhön enää ole, Pyhälä harmittelee ja poimii käteensä kirjan.
Kirjan kantta koristaa harvinainen orkidea, jonka terälehdissä on Perun lipun värit. Sen nimi on Maxillaria pyhalae. Kukka on nimetty Pyhälän mukaan, sillä hän myötävaikutti uuden lajin löytymiseen.
Paikalliset tutkijat arvelivat voivansa löytää uusia orkidealajeja kaukaiselta vuorenhuipulta, jonne ei ollut teitä ja jossa oli ollut vuosikymmenten ajan aseellinen konflikti.
– Suurlähetystön pienprojektivaroista ohjasimme pienen summan tutkimusretkeä varten. Se kannatti, sillä yhden orkidealajin sijaan tutkijat löysivät 20 uutta lajia. Lopulta paikallinen lääninhallitus halusi kustantaa orkideoista kirjan.
Luontoinnostus on osa verenperintöä, ja rakkaus luontoon on näkynyt vahvasti myös Pyhälän työssä diplomaattina.
– Isäni oli intohimoinen kasvien kerääjä, ja kuljin lapsena hänen perässään. Minua kiinnostivat kuitenkin aina enemmän linnut, Pyhälä nauraa.
Pyhälä bongasi lintuja myös työmatkoillaan aina kun siihen oli mahdollisuus.
– Kun olin Kolumbiassa Calin kaupungissa menossa linturetkelle, mukaan lähti yllättäen moottoripyöräpoliisisaattue turvaksi, Pyhälä nauraa.
– Se oli hämmentävää. Myöhemmin olin kuitenkin kiitollinen, koska läheisellä poliisiasemalla räjähti pommi.
Suurlähettilään työn ohella Pyhälä oli mukana perustamassa Perun luonnonhistoriallisen museon kannatussäätiötä ja toimi myös sen puheenjohtajana.
Suurlähetystö auttoi luomaan pohjan uudelle suojelualueita koskevalle lainsäädännölle.
Lisäksi Pyhälä ja Turun yliopiston väki taivuttelivat presidentti Fujimorin perustamaan uuden suojelualueen uhattuun ikimetsikköön Amazoniaan.
– Aiemmin ainoastaan valtio sai päättää luonnonsuojelualueista. Uuden lain nojalla esimerkiksi alkuperäiskansoilla on oikeus päättää niistä.
Lintubongarin läsnäolo näkyi myös lintukirjojen määrässä.
– Kun tulin Peruun vuonna 1998, maassa ei ollut julkaistu yhtään paikallista lintukirjaa. Kun lähdin, niitä oli puoli tusinaa, Pyhälä hymyilee.
Vaikka Pyhälä on jo eläkkeellä, hänen työhuoneensa valo ei ole sammunut.
Tällä hetkellä työn alla on Latinalaisen Amerikan populistipresidenteistä kertova teos.
– Käsittelen siinä sekä menneitä että nykyisiä johtajia.
Teoksessa pohditaan myös alueen suurimpia ongelmia.
Viimeisimmät diplomaattivuotensa Pyhälä vietti Venezuelassa, joka kärsii historiansa suurimmasta taloudellisesta, humanitaarisesta ja poliittisesta kriisistä.
Takaisin Suomeen hän muutti vuonna 2011, mutta pesti jatkui vielä muutaman vuoden Suomesta käsin.
– Venezuelan turvallisuustilanne kävi hankalaksi. Suurlähetystön olisi pitänyt hankkia kaikki autot panssaroituina, mikä olisi ollut liian kallista. Lisäksi Venezuela ei enää halunnut maksaa suomalaisilta yrityksiltä ostetuista palveluista ja tavaroista.
Viimeisten kolmen vuoden aikana Pyhälä on tullut tutuksi Venezuela-kommentaattorina.
Uudessa kirjassa käsitellään myös Venezuelan tilannetta, mutta maahan Pyhälä ei aio nykytilanteen vuoksi matkustaa.
– Olen antanut niin kriittisiä lausuntoja Venezuelan hallinnosta, että maahan on tuskin menemistä ennen kuin hallitus vaihtuu.
Pyhälän mukaan Venezuela on valitettava esimerkki maasta, jossa on menty äärimmäisyydestä toiseen.
Sama pätee moniin muihin Latinalaisen Amerikan maihin. Pyhälä sanoo, että historiasta ei ole opittu.
– Uudet hallinnot haluavat mitätöidä kaiken sen, mitä hyvää aiempi hallinto on tehnyt tai rakentanut. Kun koko virkamiehistö vaihtuu kerralla, ei ole institutionaalista muistia. Suhteellinen vaalitapa voisi tuoda enemmän vakautta.
Pyhälä korostaa, että Suomen edustustojen tehtävä Latinalaisessa Amerikassa on paitsi edistää Suomen ja suomalaisten etuja, myös auttaa kohdemaita rakentamaan niiden instituutioita entistä paremmin toimiviksi.
– Monessa maassa syyttäjille ja tuomareille ei anneta pysyviä nimityksiä ja oikeuslaitos on valtion talutusnuorassa. Pitäisi olla myös oikeusasiamies, joka itse asiassa monesta maasta nykyään löytyykin. Tästä kiittäminen on Suomen yhteistyöhankkeita.
Asioilla on kuitenkin kääntöpuolensa.
– Koska ihmiset eivät luota valtioon, he luottavat toisiinsa. Ihmiset ovat fantastisia ja solidaarisia.
Siksi Pyhälä matkustaa edelleen Latinalaiseen Amerikkaan.
Maailmanpolitiikan lisäksi matkoilla kiinnostavat linnut.
– Noin puolet maailman linnuista on vielä näkemättä.
Maija Salmi
