Tekoälystä on tullut osa yritysten arkea. Kiinnostavin kysymys ei enää ole, mitä se osaa tehdä, vaan miten siitä saadaan paras käytännön hyöty.
Tämä koskee erityisesti Etelä-Pohjanmaan kaltaista aluetta, jossa suuri osa yrityksistä on mikroyrityksiä. Sama henkilö saattaa vastata strategiasta, myynnistä, asiakastyöstä, taloudesta ja päivittäisestä toiminnasta. Aika on rajallista, joten kaikki tärkeä kilpailee samasta huomiosta.
Seinäjoen yliopistokeskuksessa toteutetussa, EU:n osarahoittamassa AI-BASS-hankkeessa kokeilimme, miten yrityksen omiin tietoihin perustuvat tekoälyavustajat voivat tukea startup- ja mikroyritysten johtamista. Mukana oli kahdeksan pk-yritystä eri aloilta, konsultoinnista ja ohjelmistokehityksestä valmistavaan teollisuuteen ja maatalouteen. Suuri osa oli alle viiden hengen yrityksiä.
Merkittävä havainto oli, että tekoälyn avulla yrittäjä löytää tarvitsemansa tiedon nopeammin ja pystyy tarkastelemaan päätöksiä useammasta näkökulmasta. Monessa yrityksessä tärkeä tieto on hajallaan maileissa, muistioissa, tarjouksissa, suunnitelmissa ja dokumenteissa. Tiedon etsiminen vie aikaa. Kun yrityksen tieto on koottu yhteen paikkaan, vastauksia löytyy nopeammin eikä samoja asioita tarvitse selvittää yhä uudelleen.
Yksi tarkasteltavista teemoista oli yrityksen strategian näkyminen päivittäisessä toiminnassa. Monessa yrityksessä pitkän aikavälin tavoitteet jäävät helposti kiireellisten asioiden alle. Pilotointiin osallistuneet kuvasivat, että avustajat auttoivat pitämään tavoitteet paremmin mukana arjen päätöksissä. Monien osallistujien kokemusten mukaan strategia ei näyttäytynyt erillisenä dokumenttina, vaan osana päivittäistä toimintaa ja jatkuvaa keskustelua. Osa kuvasi avustajien hidastaneen päätöksentekoa sopivalla tavalla: ne kannustivat pysähtymään ja tarkastelemaan tilannetta laajemmin ennen ratkaisua.
Moni yrittäjä kuvasi avustajia myös sparrauskumppaneina, useat jopa aktiivisina keskustelukumppaneina strategisissa pohdinnoissa. Niiden avulla testattiin ajatuksia, vertailtiin vaihtoehtoja ja arvioitiin suunnitelmia ennen päätöksiä. Tarkoitus ei ollut saada valmiita vastauksia vaan kaivaa näkyviin vaihtoehtoja. Avustaja nosti esiin kysymyksiä, joita ei yleensä edes osata kysyä.
On kuitenkin syytä olla tarkkana. Tekoäly ei poista päätöksenteon haasteita. Se muuttaa niitä. Aikaisemmin aikaa kului tiedon etsimiseen. Nyt aikaa tarvitaan vastausten arviointiin. Kapasiteetti ei siis varsinaisesti vapaudu. Sen tarve siirtyy etsimisestä arviointiin. Käyttäjän on edelleen tarkistettava lähteet, arvioitava ehdotusten järkevyys ja päätettävä, voiko niiden pohjalta toimia. Vastuu ei siirry järjestelmälle.
Hankkeeseen osallistujat kertoivat myös tekoälyavustajien virheistä, puutteellisista vastauksista ja tilanteista, joissa järjestelmä vaikutti vakuuttavalta olematta oikeassa. Osallistujien kokemusten perusteella luottamus avustajaan kasvoi erityisesti silloin, kun se käyttäjän omien oletusten vahvistamisen lisäksi esitti myös vastaväitteitä. Siksi harkinnan on säilyttävä yrittäjällä. Ehdotuksia ei pidä hyväksyä vain siksi, että ne on esitetty itsevarmasti.
Nämä ovat tärkeitä havaintoja myös kilpailukyvyn kannalta. Kilpailuetu ei synny siitä, että yrityksellä on tekoäly käytössään. Työkalut ovat yhä laajemmin yritysten saatavilla. Ero syntyy osaamisesta: siitä, miten hyvin yritys hyödyntää omaa tietoaan ja tekee sen pohjalta parempia päätöksiä.
Tekoäly ei korvaa yrittäjää. Se ei poista päätöksenteon työtä vaan muuttaa sen luonnetta. Vastuu ja harkinta pysyvät ihmisellä. Yrittäjän rooli ei katoa. Se muuttuu.