Sinisen tulevaisuuden puoluekokouksessa Tampereella yritettiin puhaltaa toivon henkeä kannatukseltaan prosenttiliikkeen tasoa olevaan puolueeseen.
Kokousväessä oli paljon varttunutta väkeä. Tunnelmakin oli välillä vähän kuin Suomen maaseudun puolueen SMP:n perinneyhdistyksen tapaamisessa, kun valtiopäiväneuvos Raimo Vistbackakin saatiin paikalle.
SMP:n konkurssin jälkeen Vistbacka piti perussuomalaisten ainoana kansanedustajana kipinää yllä kahdeksan vuotta.
Realistisesti tulevaisuuteen suhtautuvat sinisten kansanedustajat tietävät, että vuoden 2019 eduskuntavaaleissa uuden puolueen pitää saada ainakin yksi kansanedustaja, tai muuten liekki sammuu.
Uudeltamaalta kansanedustajan paikka tai kaksikin voi olla mahdollisuuksien rajoissa, sikäli kun ministereistä Jussi Niinistö ja Sampo Terho olisivat siellä ehdolla. Vaalipiirin äänikynnys on matala.
Timo Soinia ehdokkaana tuskin nähdään, sillä hän siirtynee vaalikauden päätteeksi muihin tehtäviin johonkin hyväpalkkaiseen virkaan Lontooseen tai Brysseliin.
Soini on sanonut, että hän kyllä saisi puolueen kannatuksen nousuun, jos haluaisi. Vanha sotaratsu ei enää halua eikä jaksa. Neuvoja kuitenkin häneltä kysyttäessä piisaa.
Sinisten tulevaisuuden johtoon valitusta Sampo Terhosta ei ole Soinin veroiseksi karismaattiseksi johtajaksi, vaikka puoluekokouksessa hän antoikin viitteitä ärhäkkyydestä.
Ongelma on vain se, ettei sinisillä ole käytännössä juurikaan vipuvartta saada vaatimuksiaan läpi Juha Sipilän (kesk.) hallituksessa. Puolentoista prosentin kannatuksella puolueen on turha uhata hallitusta kriisillä ja ennenaikaisilla eduskuntavaaleilla.
Puheenjohtaja Sampo Terhon sinisten saavutuksina kokousväelle luettelemat asiat olivat valtaosin niitä, jotka perussuomalaiset saivat hallitusohjelmaan silloin, kun puolueella oli 38 kansanedustajaa. Nyt Sinisillä on 19 kansanedustajaa ja viisi ministeriä, ja ministeripaikkojen säilyttäminen on tähän saakka näyttänyt sen ainoalta tavoitteelta.
Terholla onkin kova työ vakuuttaakseen ihmiset siitä, että hallituksessa jatkettiin muiden tavoitteiden kuin omien hillotolppien takia. Ex-ministeri Hanna Mäntylä (sin.) sai jo poliittisen virkanimityksen Euroopan neuvoston sihteeristöön.
Siniset yrittää määritellä itsensä muiden puolueiden vastavoimaksi, mutta sen on vaikea löytää markkinarakoa perussuomalaisten kevytversiona. Keskiluokan verokapina olisi sinänsä hyvä vaaliteema, elleivät keskiluokan äänistä kilpailisi muutkin puolueet.
Yleinen veikkaus on, että mitä lähemmäksi eduskuntavaalit tulevat, sitä enemmän sinisten kansanedustajat alkavat miettiä, olisivatko vaaliasetelmat paremmat jossakin toisessa puolueessa. Näin käy sitä todennäköisemmin, mitä matalampana puolueen kannatus pysyy.
Kokoomus ottaisi varmaan mielellään eduskuntavaaleissa listoilleen Jussi Niinistön ja Sampo Terhon, jos nämä sitä ehdottaisivat. Keskusta voisi olla tyytyväinen saadessaan ehdokkaikseen Itä- ja Pohjois-Suomen sinisten kansanedustajia.
AKI TAPONEN
Kirjoittaja on Lännen Median politiikan toimittaja.
