Jalkapalloliigan kauden ensimmäinen Pohjanmaan derby osoitti molempien pohjalaisjoukkueiden luonteen.
Voiton vienyt Seinäjoen Jalkapallokerho tulee olemaan vaikea voitettava kenelle tahansa liigajoukkueelle.
SJK on jo selvittänyt tiensä Suomen cupin finaaliin Helsingin Jalkapalloklubia vastaan. Se on yhden ottelun päässä eurokentistä myös kaudelle 2018. Talven pelien ja liigan kahden kamppailun perusteella SJK on vahva ehdokas eurokentille myös sijoittumalla kärkikolmikkoon. Silloin Raimo Sarajärven kohtalaisen "hullulta" kuulostanut visio SJK:sta eurokentillä olisi toteutunut jo neljännen kerran peräkkäin. SJK pelasi tuolloin kakkosdivisioonassa. Olisikohan Sarajärvelle käyttöä myös Palloliiton toiminnallisessa johtoportaassa, kun Palloliiton visio oli aikoinaan, että Suomi on kaikilla mittareilla Euroopan TOP10:ssä vuonna 2020. Sarajärvi voisi sada liittoa vähän lähemmäksi tuon vision toteutumista.
VPS-SJK -kamppailu osoitti, että seinäjokiset ovat vahva ehdokas mitalikolmikkoon myös liigassa. SJK osaa pallollisen pelaamisen, sen maalivahti Mikhel Aksalu on ehkä liigan tasaisin ja varmin torjuja sekä joukkueesta löytyy myös ryminää tarvittaessa.
Kun tuohon vielä lisätään ripaus oivallista maalintekotaitoa ja kokenut, uran huippuja ja aallonpohjia nähnyt päävalmentaja, voi SJK:lle ennustaa aurinkoista liigakautta.
SJK:n voiton arvoa nostaa se, että siltä puuttui loukkaantumisen vuoksi joukkueen pelillinen johtaja Mehmet Hetemaj. Koko kauden sivussa joutuu olemaan viime kaudella paljon vastuuta saanut Matej Hradecky. Hänen paikkansa ainakin osittain on ottanut Johannes Laaksonen, joka oli mestaruuskaudella isossa roolissa, mutta viime kaudella vähän kadoksissa.
Vaasan Palloseura on pelannut sitkeästi ja jääräpäisesti alhaalta rakentavaa hyökkäyspeliä. Kun VPS tuntuu sitä tekevän vähän liiankin jääräpäisesti, tulee se kauden mittaan olemaan vaikeuksissa vastustajien kovan prässin kanssa.
VPS:n peli-idean takana on halu puolustaa pitämällä palloa. Palloa liikutellaan edestakaisin omalla puolustusalueella todella ahtaissa paikoissa. Parhaimmillaan se on upean näköistä pelaamista pienessä tilassa vähillä kosketuksilla. Pahimmillaan siinä syntyvien virheiden seuraukset on luettavissa tulostaululta.
Ehkä suurin puute VPS:n pelinrakentelussa on tyhjän tilan löytäminen kentältä vastustajan prässätessä vahvasti ylhäällä. VPS pystyy siirtämään palloa prässissä, mutta ei se kovin montaa maalipaikkaa kykene prässin ohitettuaan luomaan. Katsomoon tuntuu joskus siltä, että saadakseen pallon hyökkäysalueelle Palloseura joutuu tekemään monta turhaa haltuunottoa ja syöttöä äärimmäisen vaarallisella alueella oman maalin lähellä. Päävalmentaja Petri Vuorinen on työstänyt asiaa talven aikana, mutta jotenkin peli on jäänyt tyyliltään junnaamaan paikoilleen. Kun VPS joutuu tappiolle, on sen tehtävä hirveä määrä työtä maalipaikan eteen. Johtaessaan peliä VPS sen sijaan väsyttää vastustajansa tämän joutuessa juoksemaan pallon perässä. Niin vain ei ole vielä kauden peleissä vielä käynyt.
Juttua muokattu 9.4.klo 14.06 Suomen cupin loppuottelussa hävinneen joukkueen selviämisestä seuraavaksi kaudeksi eurokentille.
HARRI PUHAKAINEN
