En vieläkään osaa muodostaa yhtä selkeää näkemystä metoo-ilmiöstä, enkä aio edes yrittää. Mielestäni tärkeämpää on se, että ylipäätään puhutaan ja yritetään löytää ratkaisuja, jotka tekisivät elämästä meille kaikille vähän reilumpaa ja onnellisempaa.
Viime päivien julkinen keskustelu kirjailija Pirkko Saision ympärillä on kuitenkin saanut minut pohtimaan some-raivoa ja joidenkin ihmisten kyvyttömyyttä kuunnella omien ajatusten kanssa eriäviä mielipiteitä.
Jo 1920-luvulla toimittaja ja kirjailija Walter Lippmann totesi, että "näkemämme tosiasiat riippuvat sijainnistamme ja katsomistavoistamme".
Muodostamme siis näkemyksiä sen perusteella, mitä jo valmiiksi tiedämme. Tietoomme ja käsityksiimme puolestaan vaikuttavat niin kulttuuri ja moraali kuin yhteiskunnan rakenteet ja poliittiset tarkoitusperätkin.
Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että uskomme siihen, mikä on meille tuttua ja turvallista.
Mutta kuinka moni pysähtyy oikeasti ajattelemaan sitä, millä perusteella muodostaa omia käsityksiään maailmasta?
Moraalipsykologi Jonathan Haidt on käsitellyt tutkimuksessaan moraalisten totuuksien syntyä. Haidtin mukaan useimmat ihmiset käsittävät moraalisia totuuksia sen mukaan, mikä tuntuu todelta ja oikealta – eivät sen mukaan, mikä on rationaalisesti loogista.
Suurimmalle osalle tällainen tunteisiin perustuva päätöksenteko on täysin luonnollista.
Analyyttinen ajattelu on nimittäin elämän säilymisen kannalta toissijaista. Tiede-lehden artikkelissa "Arkijärki hylkii tiedettä", Kirsi Heikkinen toteaa, että harkittu pohdiskelu on evoluution näkökulmasta liian hidasta, jotta se pitäisi hengissä.
Ei siis ihme, että harva jaksaa vertailla faktoja, miettiä niiden vahvuuksia ja heikkouksia ja sitten valita rationaalisimman uskomuksen, vaikka se riitelisi sen kanssa, mihin on aiemmin uskonut. Meillä kun on tapana suodattaa asiat niiden teorioiden, aavistusten ja ennakkoluulojen läpi, joita elämän mittaan muodostamme.
Kun pohtii nykypäivän some-keskusteluja, ei ole vaikeaa huomata, kuinka usein intuitiivinen vatsatuntuma ottaa vallan. Julistetaan omaa näkemystä ja teilataan ne, jotka ovat eri mieltä.
Rakentavampaa keskustelua voi kuitenkin opetella.
Kun tulee tietoiseksi siitä, että maailma koostuu useista erilaisista malleista ja käsityksistä, voi oivaltaa, että oma totuus ei välttämättä ole ainoa tai paras mahdollinen.
Tosin joskus se saattaa tehdä vähän kipeää, sillä kuka nyt haluaisi myöntää olevansa väärässä?
ida.roivainen@lannenmedia.fi
Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja
Ida Roivainen