Tunnustan. En liiku tarpeeksi. Olen harrastanut liikuntaa aktiivisesti pikkutytöstä asti, jopa ohjannut ja valmentanut useita vuosia. Rakkaus liikuntaan on ja pysyy.
Nykyään kuntoilu on silti kovin satunnaista. Yrityksen puutteesta minua ei voi syyttää: kotoa löytyy kahvakuulaa, jumppapallo, TRX-nauha, vatsalauta, tanssitanko, levytanko - you name it. Tietokoneeni kirjainmerkeistä löytyy kymmenittäin linkkejä 10, 20 ja 30 minuutin pikatreeneihin, joilla saisi vatsan litteäksi, takapuolen kiinteäksi ja hauikset pumpattua. Olen printannut useita harjoitusohjelmia, joiden avulla voisin treenata omalla pihalla ilman lisävarusteita.
Kalenteriin olen merkinnyt vapaailtoinani pidettävät ryhmäliikuntatunnit. Liityn innokkaasti mukaan kaikkiin sosiaalisen median kyykky- ja punnerrushaasteisiin. Liian usein hyvät pyrkimykset jäävät kuitenkin mielikuvaharjoittelun tasolle.
Voisin helposti syyttää lapsia, työtä, aikapulaa, väsymystä (näin toki usein teenkin). Suurin syy lienee kuitenkin se, että vaihtoehtoja on niin paljon, etten osaa päättää, mitä lopulta tekisin. Haluaisin tehdä kaikkea, mutta en tiedä, mistä aloittaa.
ANNIKA KOSKELA
