Kun sotaveteraaneilta vuonna 1994 kysyttiin tärkeimpiä sotakirjoja, kärkikolmikkoon nousivat ylivoimaisesti Erkki Palolammen Kollaa kestää (1940), Yrjö Jylhän Kiirastuli (1941) ja Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1954).
Luin Kiirastulen ensimmäisen kerran yli kaksikymmentä vuotta sitten. Tartuin siihen nyt uudestaan tuorein silmin. En ainoastaan siksi, että talvisodan syttymisestä tulee kuluneeksi 80 vuotta.
