Meilläkin on kotona ekaluokkalainen. Lukeminen häneltä alkoi sujua itsekseen jo kesällä ja kirjoittamisen jalo taito on vahvistunut mukavasti kuluneen syyslukukauden aikana.
Vielä viime vuonna joulupukin kirjeen kirjoittaminen oli isosiskon avun varassa, mutta nyt, nyt kynä tottelee pientä kättä ja toivelahja toisensa perään kirjautuu joulupukille suunnattavan kirjeen riveille. Ilta illalta pikkukoulukas varaa itselleen mukavan paikan keskeltä olohuoneen lattiaa, karvalankamaton päältä, kasaa viereensä kaikki postissa tulleet lelulehdet, teroittaa kynänsä ja ryhtyy kirjoituspuuhiin.
Ensin toiveista täyttyi A4:n toinen puoli. Sitten ahdasta alkoi tulla jo paperin kääntöpuolellakin. Siinä vaiheessa koulukasta harmitti hieman harjaantumattoman iso käsiala, joka vei kohtuuttoman paljon tilaa arvokkaasta kirjeestä. Kun lelulehdistä pursusi aina vain lisää välttämättömiä toiveita, täytyi ottaa käyttöön pyyhekumi. Sillä ekaluokkalainen kumitti pois hieman vähemmän tärkeitä toiveita ja kirjoitti tilalle enemmän tärkeitä. Ei riittänyt kauaa tila tälläkään tavalla. Sitten muistuikin mieleen syyslomalla ostetut ihanat, täytekakun malliset muistilaput ja teippi, joka kiiltää pimeässä. Ensimmäiseen muistilappuun mahtui vain "Hyvä joulupukki, vielä pari toivetta". Täytyi kirjoittaa siis toiseenkin muistilappuun. Ja sitten kolmanteen. Onneksi teippirulla oli uusi, että siitä riitti metrejä näiden tärkeiden liitteiden liimaamiseen varsinaisen kirjeen mukaan.
Voi totta vie, tässä kohtaa toivon puolestani minä, että ekaluokkalainen innostuisi harjoittelemaan kirjoittamisen jaloa taitoa jotenkin muutoinkin, kuin joulupukin kirjettä jatkamalla. Muuten saattaapi jouluaattona tulla hänelle turhan suuri pettymys.
KATJA ANINKO-LAUKKOLA