Yhdysvaltain presidentinvaalien toinen vaaliväittely maantain vastaisena yönä loppui kauniiseen ajatukseen: molempien ehdokkaiden piti keksiä yksi hyvä asia toisesta. Demokraattien Hillary Clinton kehui Trumpin lapsia. Donald Trump kehui Clintonia taistelijaksi.
Se oli väittelyn suurin inhimillisyyden pilkahdus.
Alkuosa: Sehän on vain pukuhuonepuhetta
Kaikki kiinnostava törky viskattiin silmille väittelyn alkupuolella.
Donald Trump kutsui viikonloppuna julki vuotaneita, törkeitä naiskommenttejaan "pukuhuonepuheiksi". Hän pahoitteli niitä, mutta sivuutti ne jonain, mitä ilmeisesti ainakin kaikki urheilua harrastavat miehet tekevät.
Jos olisin mies, loukkaantuisin verisesti.
Ennakkoon arvioitiin, että toinen väittely voisi olla ruma ja henkilökohtainen, ja olihan se sitäkin. Trump oli marssittanut paikalle muun muassa Bill Clintonia seksuaalisesta häirinnästä syyttäneen Paula Jonesin herättääkseen kysymyksiä Clintonin tavasta kohdella naisia.
Hillary Clintonia vastaan Trump hyökkäsi jälleen sähköpostiskandaalin avulla. Kun Trumpista tulee presidentti, Clintonin toimet tutkii erityissyyttäjä, Trump uhosi.
– Sinun pitäisi olla vankilassa, Trump jyrähti.
Clinton ei provosoitunut, vaan pyrki osoittamaan, että kampanjan aikana ympäriinsä loukkauksia sinkoilleen Trumpin luonne on Yhdysvaltain perusarvoja vastaan.
– Amerikka on suuri, koska me olemme hyviä, Clinton huomautti.
Keskiosa: He eivät muuksi muutu
Ja siinäpä se. Keskiosa Yhdysvaltain presidentinvaalien toisesta vaaliväittelystä olikin sitten jo mieltäpuuduttavan tylsää.
St. Louisissa Missourissa järjestetty väittely oli rakennettu malliin, jossa pääpaino oli yleisön kysymyksillä. Idea on teoriassa erinomainen mutta tässä väittelyssä surkea.
Ehdokkaat puhuivat juontajien yli ja toistensa päälle, ja Trump ajatui useampaan kertaan sanasotaan epäreiluna pitämänsä ABC-uutiskanavan Martha Raddatzin kanssa. Se teki väittelystä hajanaisen ja ryhdittömän.
Muuten kuvio meni kutakuinkin näin: Clintonilta kysyttiin. Clinton vastasi kysymykseen, noin pääosin. Trumpilta kysyttiin, ja hän ei käynyt vastauksessaan aina alkuperäisen kysymyksen lähelläkään.
Kirkkaaksi tuli kuitenkin se, keitä Trump vielä tavoittelee tukijoukkoihinsa.
Trump puheissa vilahtelivat usein "kaupunkien sisäosat", mustat ja latinot sekä Bernie Sanders. Viesti oli kohdistettu etnisille vähemmistöille ja heille, jotka tukivat esivaalissa Clintonin vastaehdokkaana ollutta vermontilaista senaattoria.
Kun mahdollista, Trump otti puheeksi myös Islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuvan terroristijärjestö Isisin. Yhdysvaltain turvallisuutta pelkäävät ovat Trumpin populismille otollista maaperää, ja hän tietää sen.
Aika usein Clinton sai huomauttaa Trumpin puheista, että ne eivät pidä paikkaansa.
– Hän elää vaihtoehtoisessa todellisuudessa, Clinton puuskahti.
Clinton oli jälleen puheissaan selkeämpi ja vakuuttavampi kuin harhaileva Trump, mutta vieläkään hänestä ei välity käsitystä karismaattisesta johtajasta tai empaattisesta ystävästä.
Paikoin väittely toisti vain sen, mikä on jo tullut selväksi: Trumpilla ei ole ylempää tasoa, jolle nousta. Hän ei edes yritä. Clinton on etäinen, viileä ja vähän tylsä ammattipoliitikko, eikä muuksi muutu.
Loppuosa: Säälittävä Syyria-vastaus
Kammottavaksi ja surulliseksi väittely muuttuu, kun esitetään yleisökysymys Syyrian sodasta ja maan humanitaarisesta tilanteesta.
Clinton aloittaa sanomalla, että tilanne on katastrofaalinen ja alkaa luennoida Venäjästä, Iranista ja omista suunnitelmistaan. Hän ei ole erityisen myötätuntoinen eikä hän ole erityisen järkyttynyt.
Poliitikon järkytys ei tietenkään ratkaise mitään, mutta jonkinlainen intohimon tai välittämisen pilkahdus ei olisi haitaksi. Nyt puhutaan kuitenkin tämän hetken suurimmista julmuuksista.
Mutta ainakin Clintonilla on suunnitelma: ei Yhdysvaltain joukkoja maahan, lentokieltoalue Syyrian ylle.
Trump ei osoita kiinnostusta syyrialaisten kärsimyksiin. Hän aloittaa olemalla eri mieltä varapresidenttinsä Mike Pencen Syyria-kommenttien kanssa. Pence sanoi aiemmin, että Syyriassa saatetaan tarvita Yhdysvaltain iskuja. Trump kommentoi, ettei ole puhunut Pencelle eikä ole samaa mieltä asiasta.
Trumpin jatkovastaus pulppuaa suurinpiirtein Yhdysvaltain ja Venäjän ydinohjelmista siihen, että Syyrian presidentti Bashar al-Assad, Venäjä ja Iran tappavat Isisin ja Syyria taistelee Isisiä vastaan ja Trumpin mielestä Isis on napattava, josta hän siirtyy kohti Irakia ja hyökkäystä Mosuliin ja hämmästelyä siitä, miten joukot eivät vain toimi salassa.
Toinen osaa, mutta ei tunnu välittävän.
Toinen ei tunnu välittävän tai osaavan.
Jos syyrialaisten tragedia herättää näin vähän intohimoja Yhdysvaltain tulevassa presidentissä –se on heistä toinen – olemme vaikeuksissa.
MINNA KURKI
Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.