Paavo Väyrynen syyttää tänään blogissaan lehdistöä laiskaksi: "Kahdeksan vuotta sitten lehdistö ei vaivautunut kertomaan, millaisiin säädöksiin toimintani perustui. Minua syytettiin jopa kiristämisestä, vaikka yritin vain kertoa, mitkä olivat vaihtoehdot. Nyt uhkasi syntyä samankaltainen tilanne."
Väyrysen mediamoitteet liittyvät hänen niin sanottuun venkoiluunsa. Vaaleissa suuria äänimääriä keräävä keskustakonkari on ottanut tavakseen pitää suurta yleisöä jännityksessä sen suhteen, ottaako hän eduskuntavaaleissa saamansa paikan vastaan, vai jatkaako työtään europarlamentissa.
Voiko Väyrynen mainitsemiensa säädösten mukaan tosiaan seilata oman tahtonsa mukaan eduskunnan ja europarlamentin välillä, niin kuin vaikuttaa? Vastaus on väyrysmäinen: kyllä ja ei.
Perustuslaissa säädetään, että edustajantoimen hoitaminen keskeytyy siksi ajaksi, jonka kansanedustaja toimii europarlamentissa. Kansanedustajaa tuuraa tuolloin hänen varaedustajansa, eli Väyrysen tapauksessa Enontekiön kunnanjohtaja Mikko Kärnä (kesk.).
Väyrynen voi siis ottaa vastaan kansanedustajanpaikan ja jatkaa silti europarlamentissa. Mikäli hän saa haluamansa ministerinsalkun, hän voi palata eduskuntaan ja katkaista varamiehensä Kärnän eduskuntauran vain muutamaan viikkoon.
Europarlamentin säädökset ovat sen sijaan tiukempia. Parlamentin työjärjestyksessä on vuodesta 2004 alkaen kielletty yhtäaikainen toiminta europarlamentissa ja jäsenmaan omassa kansanedustuslaitoksessa.
Työjärjestyksen mukaan europarlamentin paikka vapautuu varahenkilölle, jos europarlamentaarikko ryhtyy kansanedustajaksi. Päätös on sen eurovaalikauden osalta lopullinen.
Seuraavaksi tullaan vaikeimpaan kohtaan. Jos europarlamentaarikko ei voi olla kansanedustaja, niin miten Väyrynen voi ottaa kansanedustajan paikan vastaan ja jatkaa silti europarlamentissa, niin kuin hän on ilmoittanut tekevänsä?
Kahdeksan vuotta sitten Väyrynen ratkaisi tilanteen eduskuntatyön säännöistä löytämällään porsaanreiällä: hän ei tarkastuttanut valtakirjaansa. Väyrynen siis pysyi meppinä siihen asti, että sai varmuuden ministerinsalkusta. Ennennäkemätön keplottelu kesti kuukauden päivät ja aiheutti vilkasta keskustelua.
Aluksi näytti, että Väyrynen käyttää tällä kertaa samaa konstia. Ilmeisesti julkinen paine – tai ministeripeli keskustan sisällä – sai Väyrysen kuitenkin toisiin ajatuksiin. Hän kirjoittaa blogissaan yrittävänsä tarkastuttaa valtakirjansa ennen kuin matkustaa maanantaina Strasbourgiin.
Miten tämä sitten on mahdollista? Tähän mennessä on luultu, että kansanedustajan työ alkaa siitä seremoniasta, kun oikeuskansleri tarkastaa juhlallisesti vaalipiirin keskusvaalilautakunnan kirjoittaman valtakirjan. Jos näin olisi, se tarkoittaisi automaattisesti eroa europarlamentista.
Väyrynen näyttää kuitenkin löytäneen porsaanreiän tällä kertaa europarlamentin työjärjestyksestä. Siellä todetaan, että mikäli europarlamentaarikolla on yhteensopimaton tehtävä parlamentin jäsenyyden kanssa, ja tieto voidaan todentaa julkisten lähteiden avulla, parlamentti toteaa puhemiehen antaman ilmoituksen perusteella edustajantoimen vapautuneen.
Työjärjestystä voi siis tulkita niin, että valtakirjan tarkastaminen eduskunnassa ei olisikaan ratkaisevaa, vaan se, osallistuuko europarlamentaarikko eduskunnan varsinaiseen työhön. Tämän Väyrynen välttää lähettämällä Arkadianmäelle varamiehensä Kärnän.
Vielä on jäljellä yksi kysymys. Miksi Väyrynen kahdeksan vuotta sitten keplotteli kuukauden välitilassa, vaikka olisi voinut silloinkin tarkastaa kiltisti valtakirjansa ja kärkkyä ministerinpestiä europarlamentista?
Väyrynen vastaa itse blogissaan: "Vaikka hän vetosi voimakkaasti valintani puolesta, voitin eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen yhteiskokouksessa toimitetun äänestyksen vain parilla äänellä. Jos tilallani olisi ollut varamies, olisin varmasti hävinnyt, eikä (Matti) Vanhanen olisi saanut haluamaansa ulkomaankauppa- ja kehitysministeriä."
Tällä kertaa vanha kettu on varmistanut vaikutusmahdollisuutensa keskustan europarlamenttiryhmän kautta. Ryhmän puheenjohtajana Väyrysellä on pääsy keskustan puoluehallitukseen ja sen työvaliokuntaan. Siis juuri sinne, missä hallitusratkaisut tehdään.
HENRIPEKKA KALLIO/LÄNNEN MEDIA