Kolumni

Ko­lum­ni: Ys­tä­vyys on yk­si­lö­la­ji?

Janiv Takala
Janiv Takala

Raskaan työviikon jälkeen sitä miettii, että millä tätä touhua oikein jaksaa. Projekteja on useita ja jokaiseen haluaisi antaa kaikkensa. Työaherruksen keskellä pitäisi muistaa elääkin.

Kiireinen ihminen joutuu ottamaan vapaata töistä tai luopumaan viikottaisesta harrastustoiminnastaan, kun juhlat ovat tulossa. Olisi kiva juhlia aina kun kutsu käy, mutta ei sitä ihminen kaikkeen pysty. Mihin laittaa rajat?

Lienee itsestäänselvyys, että ystävät ja läheiset ovat elämän suola ja sokeri. Ilman heitä elämä olisi mautonta ja tasapaksua. Toisille ystävien saaminen on helppoa, toiset joutuvat tekemään asian eteen enemmän töitä. Usein suurin työ on itsensä kanssa. Ystävyys vaatii ennen kaikkea päättäväisyyttä.

Vaarini on opettanut minua tekemään asioita suunnattomalla kunnianhimolla. Saan valtavasti energiaa luomalla unelmia ja metsästämällä niitä äärimmäisiin vedetyllä tahdonvoimalla. Nyt kuitenkin kuluneen vuoden aikana olen oivaltanut saavani eniten energiaa ystäviltä ja läheisiltä. Pienetkin eleet vaikuttavat toisen jaksamiseen.

Elämän merkkihetkinä todella tajuaa omien läheistensä merkityksen. Muistan omissa häissä kokeneeni suunnatonta kiitollisuutta. Ystävät ja lähisukulaiset olivat matkustaneet satoja kilometrejä meidän vuoksi. Olenhan itse muistanut huomioida ystäviäni ja läheisiäni muulloinkin kuin kerran vuodessa: jouluna tai ystävänpäivänä?

Viimeiset vuodet olen ollut niin kiireinen, etten ole kokenut tehneeni riittävästi läheisteni eteen. Uudenvuodenlupauksena päätin, että soitan joka viikko yhdelle ystävistäni, jonka kanssa en ole ollut pitkiin aikoihin tekemisissä. Toisena lupauksena päätin antaa läheisille enemmän aikaa. Tavoite on pitänyt ja muutos on tuntunut erittäin hyvältä. Suosittelen kokeilemaan!

Ystävyys vaatii suunnatonta rohkeutta, uhrautumista ja päättäväisyyttä. Voidaanko sanoa, että ystävyys on yksilölaji? Ainakin jokainen meistä on vastuussa omista sanoistaan ja teoistaan. Jos teemme konkreettisia asioita, jotta läheisillä olisi mukavampaa, yleensä silloin menee itselläkin huomattavasti paremmin.

Janiv Oskár

elokuvaohjaaja