Tuomo Mäenpää, kolumnikuva
Olen yökukkuja parhaasta päästä. Tai monen mielestä pahimmasta.
En oikeastaan koskaan mene nukkumaan ennen keskiyötä, harvoin edes ennen aamukahta. En, vaikka aamulla olisi aikainen herätys.
Syitä unirytmiini on useita. Ensinnäkin, valvominen on minulle helppoa ja luonnollista. Vaikka päivällä kuinka väsyttäisi, siinä iltakymmeneltä mieleni ja kroppani virkoavat.