Marraskuun puolivälissä kotoisen arkkitehtuurikeskustelun vesilasiin saatiin synnytettyä jos ei nyt ihan myrskyä, niin hienoinen tuulenvire ainakin. Helsingin sanomissa argumentoitiin muutaman päivän välein arkkitehtuurimme nykytilaa sekä vanhojen vihaisten miesten että genreä seuraavan brittikriitikon suilla.

Näkökulma kotimaisilla emerituksilla oli tosin hieman käytännönläheisempi kuin engelsmannilla, mutta yhtä kaikki herrojen suhtautuminen asiain tilaan oli samansuuntainen.