Kärpäset teistä tehdään kohta keittoa, koska yhä kasvavalta tuntuva joukko kansalaisia näyttää uskovan, että lihan syönti on maailman suurin ilmastouhka.
Tämän joukon lienee pannut merkille keinoelintarviketeollisuus, joka kehittää syötävää mitä ihmeellisimmistä raaka-aineista. Viimeisin villitys on ”ötökkäruoka”.
Onko kyse siitä, että nykyihmiselle ei mikään riitä, aina pitää olla joku uusi trendi, minkä perässä juostaan? Onko tämä aikakausi pelkkää erikoisuuden tavoittelua? Mielestäni kyseessä on elintarviketeollisuuden pyrkimys voiton maksimointiin minimipanoksella.
Ilkassa (2.2.2017) kerrottiin, että hyönteiset maistuvat suomalaisille jauhettuna, muihin raaka-aineisiin sekoitettuna. Sen mukaan suomalaisista 40 prosenttia on valmiita ottamaan moiset pöperöt ruokavalioonsa, kun taas bratwurstiin mieltyneistä saksalaisista asia kiinnostaa vain neljäsosaa – ja minulta ei taaskaan kysytty.
Elintarviketeollisuus keksii kaikenaikaa aineita, joilla parannetaan tuotteiden säilyvyyttä ja pidennetään käyttöikää. Harva kuluttaja vaivautuu tutkimaan, mitä nuo aineet ovat. Sattuneesta syystä jouduin selvittämään, mistä kermaan lisätty karrageeni (E 407) on peräisin. Se saadaan käsittelemällä teollisesti punalevää. Toinen, ruokakermassa käytetty lisäaine guarkumi (E412) puolestaan on syötäväksi kelpaava luonnonkumi. Mitä pitää sisällään kanalta maistuvaksi mainostettu vegaanille sopiva quorn? Se on valmistettu sienestä, joka kuuluu punahomeiden sukuun. Sen ymmärrän, että possunliha saadaan maistumaan kalalta, mutta miten ihmeessä sieneen saadaan kanan maku ja purutuntuma?
Etelä-Pohjanmaa on ruokamaakunta, missä tuotetaan maailman puhtaimpia elintarvikkeita. Ollaan ylpeitä siitä ja suositaan aitoa kotimaista ruokaa! Maailma ei pelastu sillä, että me alamme syödä kärpäsiä just nyt, kun sadat miljoonat kiinalaiset syövät kohta eteläpohjalaista possua.
Maakuntamme metsät ovat syksyisin pullollaan sieniä – mennään metsään ja kerätään sato talteen, niin ei tarvi mussuttaa laboratorioissa kehitettyjä korvikkeita!
Minä olen tehnyt jo vuosia sitten talitintin kanssa sopimuksen, että en syö sen eväitä, kun ei sekään tule nokkimaan minun lautaseltani. Sopimuksen piiriin olen nyt ottanut myös räkättirastaan ja pääskysen. Jos meidät olisi luotu hyönteissyöjiksi, meillä olisi kaiketi ruokailuvälineet omasta takaa sisäänheittoaukon tuntumassa.
Anneli Manninen
Kaupunginvaltuutettu (ps.)