”Kun aikuisena lukee tuota teosta, on se melkoista kliseehöttöä, mutta silloin en tiennyt, mitä on klisee ja ne upposivat tuoreeseen multaan” kirjoittaa Anne Leinonen Kirjailija-lehden kolumnissaan.
Tuo lause käynnisti ajatusvyyhdin kouluvuosina omaksutuista ideoista, jotka ovat vaikuttaneet elämään isommin kuin osasi uumoillakaan. Ja joita nykynäkövinkkelistä pitää noloinakin.
Teini-iässä pihistin teoksen äitini kirjahyllystä ja luin intiaanipäällikkö Valkoisen Kotkan opetuksia suurella tunteella.