Katja Aninko-Laukkola kolumnikuva

Huomauttelu alkaa puoli kahdeksan jälkeen. Ensin se on lähes huomaamatonta vihjailua siitä, kuinka päivä on taas kulunut iltaan. Lähempänä kahdeksaa täytyy jo siirtyä tosiasioihin kertomalla, että kellon viisarit näyttävät kahdeksaa ja lukuaikaan on puoli tuntia.

Vartin yli kahdeksan jälkikasvu istua töröttää iltapesunpuhtaina pöydän ääressä ja mutustaa iltapalaa.