Monet amerikkalaiset – ja vielä useammat ei-amerikkalaiset – ovat sanoneet haluavansa nukkua seuraavat neljä vuotta. Reaktiot Donald Trumpin valintaan vaihtelivat järkytyksestä närkästykseen. Monet tuntuivat kokeneen sen suorastaan loukkaukseksi itseään kohtaan.
Edessä ovatkin arvaamattomat ajat. Koskaan ennen ei ole noussut vastaavaa poliittista untuvikkoa johtamaan maailman suurinta taloutta ja mahtavinta sotakoneistoa.
Trumpin epäsovinnaisen retoriikan ja kokemattomuuden vuoksi kukaan ei tiedä, mitä voi odottaa, ja hänen hallituksensa avainvirat ovat poliittisilta arvoiltaan jyrkän oikeistolaisissa käsissä.
Maailman järkytykselle on periaatteessa historiallinen ennakkotapaus. Trumpia on verrattu erityisesti Ronald Reaganiin, jonka suuri osa ihmisistä muistaa edelleen ”B-luokan näyttelijänä, josta tuli presidentti”.
Reaganin valinta vuonna 1980 herätti maailmalla hämmästelyä, kuinka sillä taustalla ihmisestä voi tulla supervallan presidentti. Kun Reagan oli lisäksi tullut tunnetuksi kovasta kielenkäytöstä Neuvostoliittoa kohtaan, monet odottivat vakavissaan, että hän aloittaa ydinsodan.
Ilmiöissä ja etenkin niiden taustoissa on toki jotain samanlaista. Reagan käytti populistista ja jyrkkää retoriikkaa, oli kaikkein oikeistolaisimman äänestäjäkunnan suosikki, ja hänen takanaan oli runsaasti turhautuneen valkoisen työväenluokan miehiä.
Monet liberaalit ja älyköt inhosivat Reagania sydämensä pohjasta samalla tavalla kuin nyt Trumpia. Reagan oli heille äärioikeistolainen muinaisjäänne, rikkaiden etujen ajaja, älynlahjoiltaan vaatimaton ja poliittisesti täysin epäpätevä – hänhän kehtasi jopa ennustaa kommunistisen järjestelmän murenemista.
Kuitenkin Trumpin ja Reaganin välillä on valtavat erot – nimenomaan henkilötasolla.
Reagan ei nimittäin ollut poliittisesti kokematon. Tullessaan presidentiksi hän oli toiminut 8 vuotta kuvernöörinä, eikä minkä vain osavaltion kuvernöörinä, vaan Kalifornian. Osavaltion, jota suurempi kansantalous oli koko maailmassa vain kuudella valtiolla.
Eikä hän ollut arvaamaton samalla tavalla kuin alati sanomisiaan vaihteleva ja kiistävä Trump.
Reaganin neoliberaalista ja jyrkästi kommunisminvastaisesta linjasta saattoi olla monta mieltä, mutta ne olivat johdonmukaisia. Jokainen tiesi, mitä hän ajoi.
Ja kun hän lopulta yllätti, hän yllätti muuttumalla liennytyksen ajajaksi.
Eikä se ennustus kommunismin romahduksestakaan ihan väärin mennyt.
Suuri ero on myös siinä, että kun Trumpin käytös tuntuu usein irrationaaliselta ja hänen sanansa ovat loukkaavia, Reagan oli käytökseltään itse sulavuus.
Hän voitti monet puolelleen yksinkertaisesti kyvyllään tarjota optimistista visiota ja henkilökohtaisella charmillaan.
Reagan on yhä mielipidetutkimuksissa Yhdysvaltain historian suosituimpia presidenttejä.
Hän kipuaa myös maan koko historiaa koskevissa presidenttigallupeissa usein Rooseveltin, Lincolnin ja Washingtonin kanssa kärkisijoille. Monille hän on se jättiläinen, joka voitti kylmän sodan.
On vaikeaa nähdä, että Donald Trumpia koskaan nähtäisiin näiden gallupien kärkijoukoissa.
Mutta eräs yksityiskohta yhdistää.
Molemmat olivat entisiä demokraatteja. Sen sijaan Hillary Clinton on entinen republikaani.
VESA VARES