Suhtautuminen puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) ilmoitukseen, että Suomessa on aloitettu valmistelut kansainvälisestä suursotaharjoituksesta, kertoo kuinka vaikea on tunnustaa Suomen olevan osa länttä.
Se, että entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) kauhistelee vanhana pasifistina Jussi Niinistön toimintaa, ei ole mikään yllätys.
Sen sijaan eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Ilkka Kanervan (kok.) liittyminen torujien joukkoon on hieman kummallista.
Kanerva oli itse ehdottanut jo aiemmin (HS 9.9), että Suomi voisi isännöidä suuria monikansallisia sotaharjoituksia Suomen alueella.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen (kesk.) oli vielä samana päivänä toppuutellut Kanervan puheita ja varoitellut siitä, että tällainen harjoitus voidaan tulkita väärin.
Tiistain A-studiossa Kanerva sanoi, ettei harjoituksesta päättäminen voi olla mikään puolustusministerin kotiteatteri, vaikka Suomella saattaakin olla tarvetta tämänkaltaisen harjoittelun virittelyyn.
Siis saattaa olla tarvetta harjoitteluun, jota Kanerva oli itse pari kuukautta sitten ehdottanut.
Päätoppuuttelijan roolin otti kuitenkin presidentti Sauli Niinistö. Hän sanoi maanantaina, että harjoituksesta pitää puhua rauhassa myös eduskunnan valiokuntien kanssa.
Suursotaharjoituksen sijasta voitaisiin presidentin mielestä puhua pääsotaharjoituksesta, vaikka todellisuudessa kysymys on aivan eri mittaluokan harjoituksesta.
Puolustusministeri Jussi Niinistö ei paljon ole toppuutteluista piitannut.
Hän kutsui epävirallisesti harjoitukseen mukaan USA:n ja Pohjois-Euroopan maat tavatessaan näiden maiden ministerivieraita Helsingissä.
Jussi Niinistön sooloilua on selitetty sillä, että hän yrittää näin nostaa sinisen tulevaisuuden lähes olematonta gallup-kannatusta.
Todellisuudessa hän toimii Suomen ulkopolitiikan johdon hyväksymän suuren linjan mukaisesti, vaikka saattaakin välillä kiihdyttää niin, ettei muodollinen päätöksenteko pysy perässä.
Koska Suomi ja USA solmivat vuosi sitten yhteistyöasiakirjan puolustusyhteistyön syventämisestä, on turha hämmästellä USA:lle tehtyä kutsua osallistua harjoitukseen.
Kesällä voimaan tullut laki mahdollistaa sotilaallisen avun pyytämisen toiselta maalta. Olisi outoa, jos avun vastaanottoa ei harjoiteltaisi.
Tärkein merkitys Suomen 2020-luvun alussa isännöimällä jopa 20?000 osallistujan suursotaharjoituksella on kuitenkin siinä, minkä viestin se lähettää Venäjälle.
Siksi joidenkin ulkopoliittiseen johtoon kuuluvien roolina on välillä toppuutella vaikka omia ajatuksiaan.
Aki Taponen