Kuvatessaan kahden tien haarautumista onnistui Robert Frost runossaan Kulkematon tie (1916) muotoilemaan yhden maailmankirjallisuuden eniten lainatuimpia kielikuvia: “Kaksi tietä metsässä erkani / minä vähemmän kuljetun valitsin / ja se johti oikeaan.”

Frostin runon loppusäkeitä on lainattu usein korostamaan yksilöllisyyden tärkeyttä. Risteävästä tiestä valitaan vähemmän kuljettu – se on maastoltaan vaikeampi ja yksinäisempi kulkea, ja siksi arvokkaampi.