Kansanedustaja Susanna Kosken (kok) ja työttömän helsinkiläisen Anna-Maija Tikkasen kohtaaminen Ylen Kuplat-ohjelmassa sai aikaan metelin niin tiedotusvälineissä, sosiaalisessa mediassa kuin eduskunnassakin. Tapaamisen asetelma oli kaiken kertovaa. Susanna Koski kopisteli paikalle korkkareissaan, hehkui kauneutta ja menestystä. Anna-Maija Tikkasen kömpelö liikkuminen maski suun edessä ja elämästä rasittuneet kasvot antoivat valmiin kuvan köyhyydestä ja vaikeuksista. He olivat yö ja päivä.
Keuhkoahtaumasta ja diabeteksesta kärsivä 55-vuotias Tikkanen oli hakenut työkyvyttömyyseläkettä, mutta sitä ei hänelle myönnetty. Keskustelussa hän kertoi toimeentulotuen perusosan (491e/kk) riittämättömyydestä ja vaivalloisesta arjestaan. Tikkasen olemus oli väsynyt ja alistunut. Hän kaipasi tietokonetta, ilmaista bussilippua ja oli kyllästynyt Kelan kanssa vääntämiseen.
Susanna Kosken puheenvuorot olivat – kansan mandaatilla toimivalle kansanedustajalle – poikkeuksellisia. Hän ei alkanut tarinaa kuunnellessaan vetistelemään, eikä surkuttelemaan. Koski alkoi haastaa Tikkasta. Hän tivasi Tikkaselta, mitä mahdollisuuksia hän näki tilanteen kohentamiseen. Koski muistutti Tikkasen korkeakoulutuksesta. Tikkasen puhuessa rajoitteistaan, Koski kuittasi puheet sillä, että kaikilla niitä on. Hän tarjosi avuksi työparia. Koski myös näki, että köyhien ihmisten pitäisi priorisoida rahankäyttöään. Tikkanen koki, että ainoa keino on säästää omasta ruuastaan. Kun Tikkanen keskustelun lopuksi valitteli sitä, että Koski ei ymmärrä hänen todellisuuttaan, Koski oli toista mieltä. He olivat Kosken mukaan olleet monesta asiasta samaa mieltä.
Koski tölväisi rajua tabua. Hän johdatteli keskustelua työttömän omaan vastuuseen elämäntilanteen kohentamiseen. Koski on pesunkestävä kokoomuslainen, yksilön vastuuta ja velvoitteita korostava vaasalainen, jossa köyhyys näyttäytyy aineellisena ja työttömyys lisäarvon puutteena.
Hän sai puheillaan aikaan täyslaidallisen. Hän antoi oppositiolle savuavan aseen hallituksen tunnekylmästä politiikasta.
Kun keskustelusta riisutaan kaikki ulkoinen, Kosken ilmeet ja katseet, Tikkasen uupunut olemus ja raskaat kasvot, voidaan kysyä, mitä jäi jäljelle. Voiko työttömältä tivata, mitä hän on ajatellut tehdä parantaakseen elämänlaatuaan? Kyllä, niin voi kysyä. Koski sohaisi tabua – ampui itseään valmiiksi pedatussa vastakkainasettelussa – mutta niin voi kysyä. Suomessa makaa kotona niitäkin ihmisiä, joita pitäisi herätellä. Heiltä voi kysyä, mitä he ovat ajatelleet tehdä loppuelämälleen.
Kosken kohtaama Anna-Maija Tikkanen ei ollut yksi heistä. On epäinhimillistä, että häntä roikotetaan työnhakijana, eikä hänelle suoda työkyvyttömyyseläkettä. Siksi Kosken haastava tyyli ei toiminut.
Muistakaa kuitenkin, mitä Koski kysyi. Eikö missään ole mitään mahdollisuuksia? Se ei ole tunnekylmyyttä, vaan välittämistä.
Pasi Kivisaari
kaupunginhallituksen puheenjohtaja (kesk)
Seinäjoki