Professori Martti Häikiön piikki osuu kipeästi. Historioitsija kysyy kaupunginjohtaja Tomas Häyryltä, missä vaiheessa Vaasan itsenäisyyssenaatin historiankirjoittaminen on.
Vaasa oli 100 vuotta sitten pääkaupunki.
Häyry käänsi taannoisessa kaupungintalon jääkäriseminaarissa vastauksen huumoriksi: "työryhmä" asian tiimoilta on perusteilla, kuten kuntabyrokratiassa kuuluukin.
Seurataan, kuinka selvittelyn käy.
Moni kaupunki pitäisi pääkaupunkistatuksesta melkoista metakkaa. Olisi kiertoajelua ja karnevaalia. Voi olla, että tällaisia kaupunkeja löytyisi hyvinkin läheltä Vaasaa.
On oikein arvostaa omaansa. Se perinteisesti jopa kuuluu pohjalaisuuteen.
Tarinan merkitys maiden, kaupunkien ja paikkakuntien selittäjänä korostuu. Hyvä tarina tekee kaupungin kiinnostavaksi. Se ei ole valhetta tai jujuttamista, vaan aitoa asiaa, joka perustuu elettyyn elämään.
Paljon tekemistä on työväenliikkeenkin puolella. Vuonna 1883 Vaasaan perustettiin Suomen toinen työväenyhdistys. Se sai alkunsa Vaasanpuistikko 19:ssä eli nykyisessä Halpa-Hallin talossa.
Ensimmäisen työväenyhdistyksen perusti Helsinkiin mööpeliyrittäjä Julius von Wright. Myös Vaasan yhdistys oli ns. wrightiläinen eli työnantajat ja työntekijät yrittivät yhdessä kohentaa työväen oloja. Sellainen meininki olisi tervetullutta nyky-Suomeenkin.
STTK:n vaasalaistaustainen pääekonomisti Ralf Sund kertoi minulle, että Vaasa perusti yhdistyksensä jopa ennen Helsinkiä. Stadilaiset vain ehtivät rekisteröitymään ensimmäisenä. Tästä yksi tarina voisi alkaa.
Kaupunkien pitää tohtia kertoa oma tarinansa. Jos ne eivät sitä tee, sen tekee joku muu. Jääkäriseminaarin jälkipeleissä kuului irvistelyä: odottaako Vaasa sitä, että Seinäjoki tekee ensin oman opuksensa Seinäjoesta, tuosta vapaussodan sotilaspäämajasta?
Historiasta kannattaa kertoa muille, jos kerrottavaa on. Muuten on vaarana se, että kaupunki jää pelkäksi sivuosan esittäjäksi.
TONI VILJANMAA