Demaripuolue teki äkkikäännöksen ja suostuu nyt harkitsemaan yhteistyön jatkamista Merkelin leirin kanssa.
Saksan sosiaalidemokraattinen puolue SPD tasapainoilee kahden tunnetilan, pelon ja vastuun, välillä.
Nyt vaaka näyttäisi olevan kallistumassa vastuun puolelle. Kun torstai vaihtui perjantaiksi, SPD:n puoluejohto päätti tuntikausia kestäneen neuvonpidon ja tyhjät pitsalaatikot edessään vastata myöntävästi liittopresidentti Frank-Walter Steinmeierin pyyntöön.
Steinmeier – itsekin demari – oli taivutellut SPD:n puheenjohtajaa Martin Schulzia hallitusneuvotteluihin Angela Merkelin kristillisdemokraattien kanssa. Mainittujen puolueiden suuri koalitio on ollut Saksan hallituksen pohja viimeiset neljä vuotta.
Saksan hallitusneuvottelut joutuivat alkuviikosta tyhjäkäynnille sen jälkeen kun matemaattisesti luontevin vaihtoehto kaatui. Sitä kutsuttiin puolueiden tunnusvärien mukaan Jamaika-koalitioksi.
Nyt siis vahvimmin tapetilla on punamusta suuri koalitio, jota voi kutsua myös häviäjien hallitukseksi. Syyskuun lopun liittopäivävaaleissa unionipuolueiden ja sosiaalidemokraattien yhteenlaskettu tappio oli 14 prosenttia.
Merkelin kristillisdemokraatit säilyivät suuresta vaalitappiosta huolimatta parlamentin selvästi suurimpana ryhmänä. Niinpä sen ohittaminen hallitusta muodostettaessa on käytännössä mahdottomuus.
SPD pysyi toiseksi suurimpana ryhmänä, mutta vaalituloksen selvittyä puolueessa uhottiin, että nyt mennään oppositioon. Puolueessa ajateltiin, että SPD joutuu Merkelin alaisuudessa vaaleissa maksumieheksi, vaikka hallituksen saavutukset olisivat demarien mielestä heidän ansiotaan.
Toinen syy SPD:n haluun siirtyä oppositioon on Saksan parlamentin uusin tulokas, Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolue. Oikeistopopulistisesta AfD:stä tuli liittopäivien kolmannekseksi suurin puolue pakolaiskriisin seurauksena. Suuri koalitio merkitsisi sitä, että suurin oppositiopuolue olisi AfD, joka voisi siten imuroida tyytymättömien äänet itselleen.
SPD on nyt kovan paikan edessä. Martin Schulz kannattanee hallitukseen menoa, koska uusiin vaaleihin SPD menisi luultavasti aivan eri henkilöiden johdolla. Ylimääräinen puoluekokous kahden viikon kuluttua on sähköä täynnä.
Angela Merkelin pirtaan suuri koalitio sopisi mainiosti. Hän on vetänyt sellaista jo kahteen otteeseen, ja kummallakin kerralla yhteistyö on sujunut jouhevasti. Merkel ei pelkää vähimmäispalkan kaltaisia vasemmistolaisia ideoita vaan omii ne huomaamatta itselleen.
Saksalaisessa mediassa on arveltu, että Martin Schulz olisi Merkelille mieluisampi hallituskumppani kuin FDP:n Christian Lindner, vaikka kristillisdemokraattien ja liberaalien luulisi olevan puoluekartalla lähempänä toisiaan kuin CDU ja SPD.
Suuren koalition haalea vaihtoehto olisi Merkelin vähemmistöhallitus, jota SPD "sietäisi". Tämä tarkoittaisi sitä, että SDP tukisi hallitusta, kun pöydällä olisi brexitin, euron ja pakolaispolitiikan kaltaisia isoja kysymyksiä.
Tällä ratkaisulla SPD pelaisi itselleen aikaa. Puolue ei sitoisi itseään kohtalokkaalla tavalla Merkeliin mutta osoittaisi vastuuntuntoa.
GroKo tai Kenia Jamaikan tilalle
Saksan hallituspeliä kuvataan mediassa väreillä ja valtiolipuilla.
Viime viikot on puhuttu Jamaika-koalitiosta. Jamaikan lipun värit ovat musta, keltainen ja vihreä. Siihen olisivat kuuluneet Angela Merkelin unionipuolueet CDU/CSU (musta), liberaalinen FDP (keltainen) ja vihreät.
Kun Jamaika kaatui, on puhuttu kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien yhteishallituksesta. Punamustaa lippua ei taida olla olemassa, joten tätä kutsutaan pelkästään suureksi koalitioksi.
Saksankielisessä mediassa siitä näkee lyhenteen GroKo (Grosse Koalition).
Jos GroKosta ei tule mitään, on jäljellä vielä muutamia lippuvariaatioita.
Yksi mahdollinen olisi Kenia (musta-puna-vihreä). Se olisi suuri koalitio vihreillä jatkettuna.
Entäpä Liettua eli puna-kelta-vihreä? Siihen kuuluisivat vasemmistopuolueet (SPD ja Linke), FDP ja vihreät.
Seppo Ylönen