Pahainen jokiranta, jonka pusikot kannatti ennemmin kiertää kuin katsoa. Komea Yhtiönpuisto keskustassa ja pari muuta mukavaa asuinalueilla. Se oli perusasetelma kaupungin viheralueiden suhteen.

Sitten alkoi tapahtua: Tuli idea, tukku selvityksiä, suunnitelmia, hakemusbyrokratiaa ja yhteyksiä ympäristöministeriöön. Tori kunnostettiin ja muuallakin ympäristöä puleerattiin. Jokiranta raivattiin, ja se sai kunnon raitin. Kaupunki tavoitteli kansallisen kaupunkipuiston titteliä ja sai sen.