Kuka minua tarvitsee vai pitäisikö kenenkään edes erityisesti tarvita? Jos joku vähän välittäisi ja tsemppaisi. Enää ei ole edes sellaista läheistä, kenen seurassa kehtaisi hätätilanteessa taantua kiukuttelevaksi aikuislapsihirviöksi.

Omille juurille, tai niiden puutteelle, ei mitään voi. Perheettömyys voi sekin olla tietoinen valinta, joten silloin itsesääliin ja ylenpalttiseen surkutteluun ei ole mitään syytä.