Jääkiekon SM-liiga näytti jälleen isolla hanskalla tuotteensa surkeuden.
Kyseessä on pudotuspelipaikan ulkopuolelle jäävien joukkueiden tyhjennys myynnit. Parhaat ja kalleimmat pelaajat myydään pois, ja mikä pahinta, usein kilpaileviin seuroihin.
Jo aiemmin Rauman Lukko kauppasi Aaron Gagnonin muualle, SaiPa seurasi antamalla Matti Järvisen ja Jussi Markkasen siirtyä Sveitsiin, ja nyt KooKoo tyhjensi koko laarinsa.
Peräti neljä pelaajaa lähti muualle. Kolme heistä HIFK:hon ja yksi Oulun Kärppiin. Joukkue heitti pyyhkeen kehään, ja halusi ”pelastaa seuran ensi kauden talouden.”
Samaa virttä jauhavat kaikki joukkueet, jotka myyvät pelaajansa pois kauden loppuvaiheilla.
Outoa bisnestä. Kaikessa yritystoiminnassa tulee menojen ja tulojen olla mielellään tasapainossa. Joko kuluja vähennetään, tai tuloja koitetaan lisätä.
Jääkiekko poikkeaa muusta bisneksestä näköjään aika radikaalisti. Yritystoiminnan maksavat asiakkaat, tällä alalla siis katsojat, eivät saa rahoilleen läheskään sitä vastinetta, mistä ovat maksaneet.
Iso osa asiakkaista on kuitenkin ostanut lippunsa etukäteen, ja heitä kutsutaan kausikorttilaisiksi. He joutuvat nyt katselemaan luovuttanutta joukkuetta, joka on myynyt vetonaulansa pois.
Ensi kaudella yritys, siis jääkiekkoseura, saa jatkaa toimintaansa puhtaalta pöydältä.
Jos kyseessä olisi joku muu elinkeino, sanotaan vaikka matkailualan hotelli, niin tämä ei toimisi koskaan. Tilikauden lopulla, olkoon se vaikka lokakuussa, olisi asiakkaille tarjolla vain riisuttu versio.
Pari kuukautta myydään halpaa tuotetta, sillä selityksellä, että ”tammikuussa ollaan taas täydessä iskussa.” Sellainen hotelli ei seuraavaa kevättä näkisi.
Kilpailu puuttuu. Tämä ilmiö on alkanut pian sen jälkeen kun liiga sulki ovensa. Kun helmikuussa on selvää, ettei joukkue pääse pudotuspeleihin, miksi siis pelata?
Jos olisi karsinnat, joukkue joutuisi taistelemaan Mestikseen putoamista vastaan, eikä sillä olisi varaa lähteä tyhjentämään pajatsoa.
Se olisi sitä oikeaa ja tervettä kilpailua, mitä on muillakin aloilla. Se vaatisi liigajoukkueiden toimitusjohtajilta todellista taitoa ja kykyä.
Sairas sarjamalli. Pahimpaan paikkaan joutuvat kannattajat. Heille on vaikea myydä tuotetta, sillä edelliskaudella heille on pyllistetty. Sama tilanne on yhteistyökumppaneiden kohdalla.
Vaikea se on seuraavalla kaudella hakea tukea toimintaa varten, jos edelliskaudella on valkoista pyyhettä heilutettu, ja tuotetta heikennetty tietoisesti pelaajakaupoilla.
Ei olisi helppoa olla kouvolalainen jääkiekkokannattaja tällä hetkellä. Joukkue petti heidät. Miksi?
Koska sairas sarjamalli mahdollistaa sen.