Rakkaat muistoni kaalikääryleistä ovat jo kaukaa, viime vuosisadan puolenvälin paikkeilta. Asuimme silloin Lappajärvellä, ja kun syksyn kirpeät ja raikkaat säät olivat tulleet, lehtipuut järven rannoilla ja saarissa loistivat keltaisina, ja koulua oli jo käyty toista kuukautta, jonakin päivänä koulusta palatessani äidin laittamat syksyn ensimmäiset kaalikääryleet odottivat lämpiminä hellan päällä uunipellillä.