Kuntavaalit olivat ja menivät. Tätä kolumnia kirjoittaessa minulla ei ole tietoa lopputulemasta.
Meni niin tai näin, se on hyvä. Kiitos ihmisille jaksamisesta. Tiedän, että on vähän raskaan sorttista kuunneltavaa ja katseltavaa meidän ehdokkaiden tohinat.
Kun perheenäiti tulee vähäisillä verensokereilla kaupasta, käsissään muhkeat viikonloppueväät, paikalle ryntää kuntavaaliehdokas työntäen vaaliliparetta kouraan. Siinä on käsitelty kuva, joutava slogan, muutama kaunis lause ja se numero. Niillä on tarkoitus hurmata, saada ihmisen ääni.
Tai kun Facebook tuuttaa viikosta toiseen saman jannun kuvaa, ehdokas se ja se valmiina palvelukseen. Niissä ehdokas poseeraa puolueen makkarakojulla toisen ehdokkaan kanssa. On tarkoitus luoda kuvaa, että pöhinää on. Kuvissa tosin ei ole koskaan oikein muita ihmisiä, pöhinän vaikutelma jää katsojan vastuulle.
Neljä vuotta jurottanut valtuutettu tai läpimurtoa hakeva ehdokas villiintyy myös sanomalehtikirjoitteluun. Lehtien mielipidesivut täyttyvät esimerkillisesti, kansanvalta saa aisankannattajia. Kirjoituksilla parannetaan maailmaa, puututaan vääryyksiin, vastustetaan hankkeita, kannatetaan hyvää ja luvataan pitää huolta lapsista, nuorista, aikuisista, keski-ikäisistä ja iäkkäämmästä väestöstä. Joku mainitsee myös eläimet.
Tienvarsille ilmestyy mainoskasvoja. Niitä ohiajava autoilija tiiraa satunnaisesti ja huokaa. Ehdokkaan usko siihen, että julisteessa vienosti virnuileva nainen tai mies hurmaa muutaman sekunnin aikana äänestäjän on optimistinen.
Samassa taloyhtiössä asuva kuntavaaliehdokas alkaa morjestella. Yhteisiä pihatöitä aikaisemmin karttanut ehdokas haravoi jään peittämältä pihamaalta syksyn hylkäämiä lehtiä. Postilaatikoihin ilmestyy vaalikortteja ja kömpelösti monistettuja lappusia, joiden teho on kiukkuisen ja kiireisen aamupalapöydän ympärillä vaisu.
Urheilutapahtumiin käy ehdokkaiden jono. Heikosti viime vuodet penkkiurheilua harjoittanut kuntavaaliehdokas muuttuu innokkaaksi faniksi ja käy puoliajalla asiantuntevaa analysointia pelitapahtumista. Pieni käyskentely pääkatsomon ohi kiinnittää sopivasti huomiota. Olen täällä, olen ehdokas, huomatkaa minut.
Kun vaalit on käyty, lyö tyhjyys. Käteen jää joko luu tai valtuustopaikka. Jos valtuustopaikka tulee, alkaa neljän vuoden luottamustyö. Siinä hommassa loppuu aplodit, mutta ei sen väliä. Sukulaiset arvostavat, että perillisissä on kaupunginvaltuutettu, joka taitaa pönöttämisen.
Kiitos siis kaikille. Me ollaan sankareita kaikki, ihan jokainen.
Pasi Kivisaari
kaupunginvaltuutettu (kesk)