Kolumni

Ko­lum­ni: Miten niitä työ­paik­ko­ja oikein luo­daan?

Viime päivinä mediassa on keskusteltu paljon henkilöperusteisen irtisanomissuojan muuttamisesta. Muutos koskee aluettamme varsin näkyvästi. Olemmehan yritysrakenteeltamme varsin PK-yrityspainotteinen maakunta. Suurimmassa osassa yrityksistämme henkilöstömäärä on alle 20 työntekijää, johon raja on nyt vedetty.

Suurta polemiikkia on aiheuttanut se, että irtisanomissuojaa ollaan muuttamassa ja tällä perustellaan samalla väitetään, että työllisyys nousee. Miten ihmeessä? Moni yrittäjä tuskailee yrityksen kehittämisen kanssa, tähän tarvitaan hyvä tuote tai palvelu, mutta ennen kaikkea hyvä henkilöstö. Etelä-Pohjanmaan Yrityksistä noin 90 prosenttia on PK-yrittäjiä ja tästä määrästä 70 prosenttia on mikroyrittäjiä, eli 1-3 henkeä työllistäviä.

Viime vuosina on kovasti ja positiivisesti huudettu, että näihin yrityksiin syntyy Suomessa tulevaisuuden työpaikat. Mikä siis ahdistaa? Rohkeus työllistää ja väärän rekrytoinnin pelko, siinä juuri syyt monesti työnantajan puolella. On myös hyvä tunnistaa se tosiasia, että yhtä työntekijää kohden, riippuen toimialasta on tultava liikevaihtoa 120 000 - 180 000 euroa. Tällöin vasta henkilö on niin sanotusti haukkunut hintansa.

Yrittäjäriskistä on aina puhuttu ja sen yrittäjät myös kantavat. Kuitenkin suurin osa haluaa ottaa hallittuja riskejä. Uutta työntekijää palkatessa yrittäjän on aina muistettava olemassa olevat resurssit ja varmistaa niiden säilyvyys. Tässä kohtaa päästään asian ytimeen, mitä jos valitsen väärin? Miten tilanteen ratkaisen ja mitä siitä seuraa?

Monesti pelko osoittautuu turhaksi ja rekrytointi nykyaikaisin menetelmin osuu oikeaan. Olemme onnellisia ja tulosta syntyy. Sitten kun kaikki menee pieleen ja joku olemassa oleva resurssi osoittaa toiminnallaan, että ei enää toimi yhteisen tavoitteen eteen, mitä tehdään? Syitä voi olla monia ja monesti yrittäjä ensin katsoo peiliin ja miettii, onko vika minussa tai yrityksessä? Tilanteessa, jossa joudutaan puuttumaan henkilökuntaan ja monesti taloudellisista syistä, riipaisee se syvältä. Tilanteissa, joissa henkilön toiminta aiheuttaa ongelman ollaankin uuden haasteen edessä.

Valmista kaavaa ei ole olemassa ja jokainen tapaus on ainutkertainen. Tilanteesta aina toivoo selviävänsä puhumalla, mutta juuri syyt on selvitettävä ja perusteet oltava. Tähän ehkä suunniteltu muutos eniten vaikuttaisikin, juuri syiden ollessa selvät, olisi sen jälkeen on sapluuna, miten toimitaan ja turvataan olemassa olevat työpaikat. Vai olisiko parempi menettää ne kaikki?

Jos meillä aidosti on tavoitteena luoda uusia työpaikkoja, niin pitää meidän rohkaista yrityksiä palkkaamaan lisää osaajia kaikin keinoin kohtuullisella riskillä. Reilua on kuitenkin pystyä toimimaan tilanteissa, joissa tavoitteita ei saavuteta. Vastuullinen yrittäjä tai yritys ei sano irti yhtään hyvää työntekijää kuin vasta aivan pakkoraossa talouden realiteettien pettäessä. Henkilökohtaisesti kannustan työnantajia ja työntekijöitä avoimuuteen työpaikalla, tietoisuuden tila ja ymmärrys päivittäisen tekemisen tasosta ja tavoitteista on paras lääke väistää kriisit ennalta ja vahvistaa työllisyyttä.

Ossi Viljanen

yrittäjä