Uuden kuninkaallisen syntymää Iso-Britanniassa edelsi pitkä vedonlyönti hänen nimestään. Samaa arvailua käytiin meilläkin presidenttiparin lapsen syntyessä.
Kun perheeseemme odotettiin esikoista, puolisoni ehdotti, että tytön nimi voisi olla Vilja. Ihastuin. Mutta voi, sukunimemme kanssa aika mahdoton nimi. Oma nimisuosikkini oli tammikuussa nimipäiväänsä viettävä Heikki. Tämä nimi pojallamme onkin.
Kirkollisessa elämässä Heikin päivä on omistettu piispa Henrikille. Häntä pidetään uskon opettajana, joka tuli Suomeen 1100-luvulla käännyttämään suomalaisia.
Heikin päivän naispuolinen nimipäiväsankari on Henna. Tämä nimi oli mummullani. Hän oli sukumme uskon opettaja. Muistoissani on säilynyt tapahtuma: mummulan pihaportailla istuu veljeni ja kaksi kymmenvuotiasta serkkuani. Kumisaappaat, virvelit ja haavit odottavat vieressä malttamattomia kalamiehiä. Mummulan kirjahyllystä otetut Katekismukset hiostuvat käsissä. Kalareissulle saa lähteä, kun pojat osaavat Isä meidän -rukouksen. Tänä päivänä nuo miehen ikään ehtineet pojat muistelevat mummua ja tuota tapahtumaa rakkaudella. Isä meidän -rukouskin taitaa sujua.
Käydessäni kasteperheissä kuulen kertomuksia ja perusteluja lapsille annetuista nimistä. Nimissä tulee esiin sukupolvien ketju ja eri aikojen merkkihenkilöt. Lopulta jokaisen nimi on oma nimi, jolla meidät tunnetaan ja joka kulkee matkassamme koko elämän ajan.
Monesti lapsen nimi kerrotaan julkisesti ensimmäisen kerran hänen kastejuhlassaan. Kasteessa on kyse nimeä paljon suuremmasta. Kaste on näkyvä merkki Jumalan rakkaudesta. Ehkäpä presidenttimme huomioi juuri tämän taivaallisen lahjan. Taitavin sanoin ja kastetta korostaen hän ilmoitti lapsensa nimen: ”Piispa Eero Huovinen antoi tänään kasteen pojallemme Aaro Veli Väinämölle.”
Arjen piristyksenä voi nimipäivän haltijaa muistaa ja onnitella. Suomalaisessa nimipäiväkalenterissa eri nimiä on muuten yhteensä 834.
Arja Peltoketo
kappalainen Seinäjoen alueseurakunta