Satun ohittamaan noin kymmenvuotiaista koostuvan lapsikatraan. En kiinnitä joukkoon sen kummempaa huomiota, kunnes erotan yhtä sen jäsenistä kutsuttavan Hannuksi.

Yllätyn hämmästykseni suuruudesta, mutta teen pian kylmänviileän analyysin: hämmästykseni on täysin perusteltua, sillä ei lapsi-Hannuja ole. Paitsi tämä yksi nyt. Mielessäni toivotan hänelle voimia.