Kahdesti olen oven sulkiessani tiennyt, etten tule näkemään ystävääni enää elävänä. Kerran varmuus lopullisesta hyvästistä jysähti ajatuksiini vasta parkkipaikalla.
Ja erään äitienpäivän iltana toivoin ambulanssiin kannettavalle isälleni rauhallista ja kivutonta loppua. En toivonut hänelle lisää särkyjen sumentamia elinpäiviä.
Monen monta kertaa uutinen ystävän tai tuttavan kuolemasta on tullut raskaana yllätyksenä.