Kolumni

Ko­lum­ni: Kummin kaa

-

Vietän ensi lauantaina oman rippikouluryhmäni kanssa konfirmaatiomessua Lakeuden Ristissä. Nuorten lisäksi kirkko täyttyy heidän sukulaisistaan ja kummeistaan.

Konfirmaation yksi sykähdyttävimpiä kohtia on, kun kummeja kehotetaan tulemaan alttarille siunaamaan omaa kummilastaan. Tehtävä on monelle tuttu jo kasteesta, vaikka useimmiten juhlapaikka on vaihtunut kodista kirkkoon ja vauvan valkoinen kastepuku nuoren konfirmaatioalbaan. Siunaamisen merkkinä kummi saa laittaa kätensä kummilapsen pään päälle ja liittyä papin lausumiin siunauksen sanoihin. Hetki herkistää, onhan päivänsankari venähtänyt pienestä vauvasta aikuisuuden kynnyksellä olevaksi nuoreksi.

Voi olla, että kummille on ollut paikka alttarin äärellä myös silloin, kun kummilapsi on siunattu ekaluokkalaisena koulutielle. Oman kummilapsen siunaaminen monessa tilanteessa antaa kummille luontevan tavan toteuttaa kasteeseen kuuluvaa kristillisen kasvatuksen tehtäväänsä.

Suomessa syntyy vuosittain noin 100 000 uutta kummisuhdetta. Kummius on kirkon ja vanhempien antama luottamustehtävä. Kummi on lapsen tuki ja turva, aikuinen ystävä, jolla on oikeus rakastaa juuri tätä lasta. Yhdessä vanhempien ja seurakunnan kanssa kummit ohjaavat lasta uskossa, lähimmäisenrakkaudessa ja rukouksessa. Siksi kummin oma rippikoulu ja konfirmaatio sekä kuuluminen kirkkoon ovat edellytyksenä kummiudelle.

Usein kummit miettivät, mitä voisi tehdä oman kummilapsen kanssa. Jokin aika sitten järjestetyssä kumminkaa-kilpailussa annettiin vinkkejä yhteydenpitoon ja kummisuhteen vahvistamiseen. Vinkit olivat hyviä, koska ne olivat niin tavallisia, että jokainen kummi voi ainakin jonkun niistä toteuttaa: yökyläily, lautapelipäivä, ”tehdään mitä haluat” -päivä, osallistuminen kummileirille, metsäretki, kirjeen kirjoittaminen, kummikahvit.

Kasteessa ja konfirmaatiossa kuullaan, että kummin tärkein tehtävä on rukoilla kummilapsen puolesta. Siinä on yksi hyvä vinkki lisää tuohon listaan. Myös sen turvin voin itsekin muistaa kummilapsiani tässä lähellä ja kaukana kahdella muulla mantereella.

Arja Peltoketo

kappalainen