Eräs syksyinen ilta puhelimeni piippasi. Pikkuveljen viesti oli lyhyt ja ytimekäs: onkos sulla paperilla mummon piimävelliohje? Ja olihan minulla.

Sen saaminen jollain tavalla metrimitassa käytettävään muotoon oli aikoinaan työvoitto. Seurasin äärestä, kun mummo alkoi kokata velliä. Sen näköö silimällä, totesi mummo, kun lisäili vapaalla kädellä raaka-aineita keitokseen. Lopputulema oli ainakin minun makuun täsmälleen samanlaista kuin aina ennenkin mummon ruokapöydän ääressä.