Ensimmäisenä sanasta kiusaaminen tulee heti mieleen koulukiusaaminen, eikö? Itse yläasteella muistan, millaista helvettiä oli mennä kouluun. Joka aamu, kun koulu näkyi silmissäni, mietin, miten pääsen tänään tunneille kiusaajien ohi niin, etteivät he roikuta taas rappusissa kaiteen ulkopuolella. Kauhukuvat siitä, miten joudun taas puristamaan rystyset valkoisena kaiteesta. Entä jos niillä vaikka loppuu voimat pidellä minua? Mutta niin vaan kolmesta vuodesta selvittiin puhumatta kiusaamisesta kenellekään... Miksi en siitä kertonut? Kiusaajat osasivat hyvin manipuloida, uhkailtiin. He saivat ylivallan.
Yläasteen ikuisuuksilta tuntuvan kolmen vuoden jälkeen on ollut ihana herätä aamuisin ja lähteä kouluun ja myöhemmin töihin. Kaikilla tuo kiusaaminen ei jää yläasteelle. Kiusaaminen jatkuu ylemmille kouluasteille ja jopa työpaikoille.
Miksi en uskaltanut tästä puhua nuorena? En osaa vieläkään sanoa, miksi en uskaltanut vanhemmilleni kertoa, vaikka olisi pitänyt? Toivottavasti nykynuoriso on rohkeampaa ja he uskaltaisivat ”tarttua härkää sarvista” ja kertoa kotona vanhemmilleen kiusaamisesta. Asian esille ottaminen on ainut tapa tehdä kiusaamiselle stoppi. Vain niin kouluun menemisestä saadaan taas mielekästä.
Kiusaajat eivät tiedä, millaisen taakan he uhrilleen langettavat. Taakan, joka myöhemmässä vaiheessa aiheuttaa mahdollisesti syrjäytymistä ja mikä vielä pahempaa masennusta ja muita sosiaalisia pelkotiloja ja ongelmia. Kiusauksen uhrit jäävät helposti ulkopuolelle kaikesta. Tai mahdollisesti he jättäytyvät itse paineen kasvaessa liian suureksi. Ilman kunnollista tukiverkkoa harva selviää kiusaamisesta yksin. Entisajan rappusissa roikottamisen ym. fyysisen kiusaamisen rinnalle on tänä päivänä noussut kiusaaminen somessa. Ongelmaa pitäisi ennaltaehkäistä ennen kun se räjähtää käsiin.
Koulussa kiusaaminen on pienissä ryhmissä helppo havaita, mutta kun ryhmäkoot kasvavat, niin tämä ongelma ei olekaan huomattavissa yhtä helposti. Suunta on menossa koko ajan isompiin ja isompiin ryhmiin. Itse en näe tätä positiivisena asiana. Kustannuksia supistetaan, mutta miten on lasten ja nuorten hyvinvointi? Mitkä tulevat olemaan kustannukset syrjäytyneistä nuorista? Meidän lapsistamme.
Itse olen ollut työpaikoissa, jossa kiusaamista ei ole esiintynyt. Tiedän monta, jotka ovat kohdanneet kiusaamista myös työpaikoilla. Henkistä kiusaamista, ei siis fyysistä. Ihmiset kokevat kiusaamisen eri lailla. Jollekin kiusaaminen voi olla sitä, ettei työpaikalla tervehditä eikä jutella. Onhan se ärsyttävää. Joskus voi joutua jopa ajojahdin kohteeksi. Lopputuloksena on yleensä työpaikan vaihto, tällöinkin kiusaajat saavat sen, mitä haluavat. Ylemmät toimihenkilöt eivät näe tätä asiaa niin kun se todellisuudessa on. Joskus metsää on vaikea nähdä puilta. Tai sitten he eivät välitä.
Marko Kähönen
(Ps)