Kiinnostaako meitä suomalaisia enää se, saadaanko esimerkiksi Syyriaan tai Etelä-Sudaniin rauha ja pääsevätkö maailmalla paossa olevat pakolaiset palaamaan joskus koteihinsa?
Todennäköisesti kaikkien vastaus on, että tietysti kiinnostaa. Se on sitten eri asia, kuinka paljon.
Kiinnostavatko kaukana olevat ongelmat oikeasti niin paljon, että vaalien alla ehdokkailta tivataan kentällä toistuvasti sitä, miten he ja heidän puolueensa parantaisivat maailmaa myös Suomen rajojen ulkopuolella. Vai vievätkö kotimaan pulmat kaiken huomion?
Vaaleissa puhutaan toki eniten suomalaisista. Jokainen puolue sanoo omilla keinoillaan huolehtivansa vanhuksille hoivaa, lapsille paremman tulevaisuuden ja työttömille töitä. Ilman näitä teemoja vaaleja ei voi eikä pidä käydä.
Puolueiden eroista kertoo hyvin se, miten ne muuttaisivat esimerkiksi sosiaaliturvaa. Pitäisikö vähävaraisille olla hövelimpi vai olisiko etuuksista tehtävä vastikkeellisempia ja jatkaa aktiivimallin tiellä? Vastaus riippuu vastaajan ideologiasta.
Arvoista ja ideologiasta kertoisi osaltaan myös se, mitä puolueet tekisivät kehitysyhteistyön, pakolaisten auttamisen ja konfliktien ratkomisen eteen. Ajatellaanko, että muu maailma voi hoitaa omat ongelmansa? Vai onko Suomella velvollisuus tehdä enemmän maailmanparannusta?
Viime vuosina on tuntunut siltä, että niin Suomessa kuin muualla Euroopassa on käperrytty kotimaisten ongelmien pariin. Välimereen hukkuu yhä siirtolaisia, YK:n on usein aneltava monille kriiseille hätäapua ja rajavalvontaa sekä maahanmuuttopolitiikkaa on monin paikoin tiukennettu. Rajoja kiinni huutavat ovat ottaneet ainakin yhden erävoiton.
Euroopan puolesta on toki sanottava se, että monien maailman ongelmien ratkaiseminen on todella vaikeata. Hirmuhallitsijoiden, terroristijärjestöjen ja sisällissotien aiheuttamat kriisit ovat hankalia ratkaistavia ulkopuolelta. Pysyvä rauha ja kestävä yhteiskunta on lopulta rakennettava jokaisen maan sisältä käsin. Sillä on kuitenkin suuri merkitys, auttavatko vauraammat maat heikompia luomaan vakautta.
Miksi Afrikan tai Lähi-idän maista pitäisi siis välittää omissa vaaleissa? Koska inhimillisen hädän vähentämisellä on oltava merkitystä. Koska kaikkien etu olisi se, ettei uusia pakolaisia syntyisi. Ilman konflikteja turvapaikanhakijoiden määrä vähenisi tuntuvasti. Ja vaaleissa ratkaistaan se, mitkä arvot ja poliittiset linjat ovat valta-asemassa.
Seuraavan reilun vuoden aikana on eduskunta- euro ja mahdollisesti myös maakuntavaalit. Eduskunta- ja eurovaaleissa on syytä puhua kotimaan kysymysten lisäksi myös siitä, onko Suomi enemmän raja-aitaa rakentaneen Unkarin kaltainen vai haastammeko mieluummin Ruotsia rauhanrakentamisen ja humanitaarisen työn mahtimaana.
Ossi Rajala