”Sinä kuulostat päättäväiseltä, kun puhut suomea”, riikinruotsalainen ystäväni huomautti viime viikonloppuna Helsingissä. Vastasin myöntävästi kepeällä ruotsilla: ”Suomenkielinen puoliskoni taitaa olla päättäväinen nainen”.
Tutustuimme toisiimme kauppakorkeakoulun käytävillä Uumajassa. Usein puhutaan kaksikielisyyden rikkaudesta. Omalla kohdallani se toteutui mahdollisuutena opiskella toisessa maassa omalla äidinkielelläni.
Vaikka jaoimme saman kielen, tunsin itseni kielellisesti kömpelöksi suomenruotsalaiseksi.