Alkaa olla ajat, jolloin viimeistään pitää olla kiltisti, että saa jouluaattona availla kovia paketteja. Lapsetkin ovat olleet kuin enkeleitä viimeiset viikot, mikä kyllä suoraan korreloi lahjatoivelistan pituuteen. Pieni tai itse asiassa aika jäätävä stressi iski päälle, kun huomasin, että lähes kaikki lahjat ovat vielä kaupassa. Samaan aikaan samoissa kaupoissa seikkaili satoja muitakin samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Mikseivät kaupat laita kassoille tarpeeksi henkilökuntaa, kun tietävät jouluostosten ajoittuvat noin viikkoa ennen joulua?
Kannatan samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeutta ja mielestäni myös kirkon tulisi heitä vihkiä. Mielestäni on ok, että ihminen ei koe olevansa mitään sukupuolta. En ymmärrä, että yhteiskunta lähtee tekemään asioista sukupuolettomia, kun meitä sukupuoltaan tunnustavia on kohtuullisen iso joukko. Kunnallisena virkamiehenä mietin sukupuolikiintiöitä, että saavatko sukupuolineutraalit valita kiintiönsä vai tuleeko heille esimerkiksi oma 30 prosentin kiintiö?
Hieman hymyilytti uutinen sukupuolineutraaleista liikennemerkeistä. Miten muutetaan hirvistä varoittava merkki, kun siinä on selvästi uroshirvi? Entä pyörätien merkki, kun siinä on miesten pyörä? Miten muutetaan liukkaasta kelistä varoittava merkki, josta voi päätellä, että tuunatulla mersulla ajavan mieshenkilön auto meinaa lähteä lapasesta. Tai pysäköintitavan merkki, jossa auton toinen rengas on kadulla ja toinen jalkakäytävällä. Jokainen voi siitä ihan itse päätellä kumpi sukupuoli auton on parkkeerannut.
Sitten suolaukseen. Vuosittain saamme lukea testituloksia talvirenkaista ja siitä, että autot ovat turvallisempia ja uusia ajonhallintavitkuttimia tulee peltilehmiimme enemmän, kuin edes tarvitsemme. Silti teitä, ja jopa katuja on taas suolattu koko alkutalvi. Onko oletus, että emme enää osaa ajaa kuin sulalla tiellä? Miksi maksamme paremmista renkaista tai turvallisemmista autoista, kun tiehallinto ja kaupungit hoitavat tämänkin puolestamme. Ei tarvitse, kuin kerran ajaa Kurikkaan ja takaisin, niin auto näyttää siltä, kuin sitä ei olisi pesty ikinä. Väitän, että tämä on autopesukatujen lobbauksen tulosta.
Kävin reilu viikko sitten ensimmäistä kertaa Kurikan tulevalla kampuksella. Siinä on todella hieno rati. Vuoden 2019 alusta siellä kelpaa opiskelijoiden ammentaa viisautta. Jo rakennuksen ”sydän”, avara ja tyylikäs aulatila mustine tiiliseinineen ja isoine lasipintoineen tekivät vaikutuksen. Rakennuksella on kokoa noin 12 000 neliötä (+ 4 000 neliön peruskorjattu laajennus). Valmistuttuaan se vetää uumeniinsa 800 tiedonjanoista opiskelijaa ja tarjoaa täysin uudenlaisen oppimisympäristön, kun Kurikan lukio ja Sedun toisen asteen ammattikoulutus siirtyvät tiloihin.
Tämä on tällä erää viimeinen kolumni tässä lehdessä. Olen kiitollinen Eparille, kun olen saanut kirjoittaa ajatuksiani. Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet näitä lukea ja antaa palautetta.
Juha Luukko
Apulaiskaupunginjohtaja
Kurikka