Annukka Latvala, kolumnikuva.

Seitsemänkymmentäluvun alun Pohjassa maailman rajat olivat selvät. Lapsen elämä mahtui kolmioon, jonka kulmapisteet olivat kavereiden luona Kyllikinsolalla, Rajatiellä ja Mestarintiellä. Kaiken keskellä oli koulu.

Jossakin ratapihan takana oli muu kaupunki. Sinne oli kaksi kiertovaihtoehtoa, ja kotoani Pultrantieltä tuli kumpaakin kautta yhtä paljon matkaa. Kun reviiri laajeni, pyöräilin Osuuskauppaan oikeaa, kirjastoon ja uimahalliin vasenta reittiä.