Omenat olivat tälle syksyä myöhässä. Tosin niin taisi olla kaikki muukin: kesällä ei nähty edes yhtä hellepäivää. Alaoksien hedelmät eivät ehtineet häävin kokoisiksi, kun jälkikasvu keksi puusta suuhun-menetelmän ja rouskuttivat kilpaa raakoja omenoita.

Onneksi puun runko on sen verran vahvaa tekoa, että edes neljän yhteisikävuoden voimalla puuta ei saada heilutettua niin lujaa, jotta kypsiä punaposkia kopsahtelisi nurmelle.