Ilkka-lehti uutisoi (24.2.) Kauhavalla pidetystä kuntavaalipaneelista. Uutinen keskittyi kauhavalaisten toiveeseen saada pohjoisen alueen sote-keskus kaupunkiinsa.
Toimittaja Elina Niemistö oli esittänyt jatkokysymyksen. Miten maakunta ja Seinäjoki saadaan kauhavalaisten puolelle niin, ettei sote-keskus lipsahda Lapualle? Vastauksena oli heitetty ajatus toiminnasta sen mukaan, että Lapua liittyisi Kauhavaan. Perusteena oli esitetty, että lapualaisten ei silloin tarvitsisi tyytyä Seinäjokeen. Samassa sitaatissa oli vielä lause, että maakunnallinen yhteistoiminta on erityisen tärkeää.
Jokin tässä ei osu. Kauhavalla puhutaan maakunnallisesta yhteistoiminnasta, sote-keskuksesta ja lapualaisten houkuttelusta Kauhavan kaupunkiin samassa lauseessa. Lapualaisia houkutellaan - kuinka ollakaan - Seinäjoen pelolla.
Maakunnallinen yhteistoiminta ja -työ ovat tosiasiallisesti täydessä kaaoksessa. Maakunnassa ei ole tällä hetkellä kovin montaa naista tai miestä, jotka kykenisivät näkemään oman pihan yli. Asiaa korostaa lähestyvät kuntavaalit, jossa jokainen ehdokas vannoo kotikuntansa nimeen. Kuntapäättäjien pelikenttä ei yllä maakunnalliseen ajatteluun, ja se on monin kohdin ymmärrettävää.
Seinäjoki saa jatkuvasti roisketta toiminnastaan. Seinäjoki koetaan isona ja pahana kuntatoimijana, jonka lähtökohdat ovat itsekkyys ja kasvunhimo. Seinäjoki nähdään, valitettavasti, omaan suuruuteensa rakastuneena nousukkaana, joka imee, tyhjää ja raatelee maakuntaa. Viime päivinä kumina maakunnassa on koventunut.
Seinäjoen johtavien virka- ja luottamusmiesten pokka on kuitenkin pitänyt. He eivät ole lähteneet julkiseen huuteluun, jota Seinäjokea kohtaan jatkuvasti esitetään. Seinäjoki käy tahtomattaan elinvoimakamppailua kahdella rintamalla. Kamppailua käydään sekä maakunnan sisällä että maakuntakeskusten välillä. Seinäjoen pelikenttä, maakunnankin edun nimissä, tulisi olla muiden maakuntakeskusten välinen tanner. Siis ne pelikentät, joissa jaetaan keskuskaupunkistatukseen kuuluvia erityistehtäviä ja –osaamista. Nyt Seinäjoki hukkaa osan höyrystään melskaamalla naapureidensa kanssa.
Kotiseuturakkaus on hieno asia. Me puolustamme tantereitamme, kuten kuuluukin. Me puolustamme juuriamme, kuten pitääkin. Minullakin sydän lepattaa, kun kuljeskelen lapsuuteni maisemissa Lapualla.
Mutta maakuntaa ei tällä hetkellä puolusta kukaan. Se on hylätty kyläpolitiikalle. Sen ytimessä on huokaus, jossa kaikki on pielessä, mutta mikään ei saa muuttua. Jos muuttuu, se on Seinäjoen syy.
Pasi Kivisaari
kaupunginvaltuutettu (kesk)