Eput lauloi aikanaan ”on vuosi 85, kauan on aikaa siis”. Itse muistan kumminkin paremmin vuoden 95, ja siitäkin on jo aikaa. Päällimmäiseksi tuosta vuodesta jäi palvelus Armeijan harmaissa ja Suomen ensimmäinen jääkiekon maailmanmestaruus. Mikä mahtava tunne tuo olikaan! Eka peli hävittiin tsekeille, mutta ”Tupu, Hupu ja Lupu”-ketju tekivät mahtavaa jälkeä. Kahdesti laitettiin luu kurkkuun länsinaapurille oikeen kunnolla, Ville Peltosen säestämänä. Otettiin heidän laulunsa ”den glider in, den glider in, den glider in, i mål igen” omaksemme. Vaikka se piti olla heidän voiton laulu mestaruuteen, mutta toisin kävi.. Globen hiljeni...
Vuonna 2011 Jarkko Immonen nuotitti Suomen voittoon Bratislavassa. Toinen mestaruus, maailmanmestaruus jäiltä kotiin tuomisina. Ja taas raikui, tosin nyt ihan omana sävellyksenä; ”Ihanaa leijonat ihanaa”..
Mitä tapahtuu tänä vuonna? Kahden ensimmäisen pelin suomen kapellimestarina toimi Sebastian Aho. 10 pistettä kahteen peliin, uskomatonta.
Seinäjoen oma poika Petri ”konna” Kontiola on tehnyt eniten pisteitä Suomelle maailmanmestaruuskisoissa vuonna 2013, jonka Aho todennäköisesti tänä vuonna rikkoo; 8+8=16 kymmenessa pelissä. Kontiola oli viides suomalainen MM-kisoissa, joka voitti pistepörssin.
Aholla on matkaa kuitenkin eniten tähän mennessä MM-kisoissa tehtailleen Vladimir Petrovin 34 pisteeseen 18+16 vuonna 1973. Ainut pelaaja joka on muuten saanut 30 pisteen rajan rikki maailmanmestaruus kisoissa. Mutta uudelle suomalaistähdelle tuskin on mikään mahdotonta.
Nähtäväksi jää, huudammeko tänä keväänä ihanaa leijonat ihanaa : )
Marko Kähönen
PS