Biotaiteen läänintaiteilija Antti Tenetz luennoi viime viikolla Seinäjoen taidehallilla Mullistaja-kehittämishankkeen järjestämässä tilaisuudessa. Pääni meni pyörälle. Taiteen ja tieteen elementtejä sekoittavaan alaan tutustuminen sai miettimään eettisiä näkökohtia ja apokalyptisiä skenaarioita. Ahmimme mieheni kanssa usein maailmanloppua enteilevää, zombeja vilisevää populaarikulttuuria. Homeita kasvavat taideteokset ja siirrännäiskorvan käteensä istuttanut taiteilija saivat nämä ruudun taa etäännytetyt tarinat tuntumaan todelta. Tilaisuudessa käytiinkin keskustelua taiteilijan osaamisesta ja vastuusta, kun teoksen materiaaleina on hiivat ja bakteerit, jopa elävät olennot. Ammattilainen tuntee vastuunsa, ja biotaidetta tehdään monien ammattiryhmien yhteistyönä.
Kuitenkin, ennen muuta, biotaideluento sai minut intoilemaan taiteen rajattomista mahdollisuuksista. Taiteen avulla monimutkaisetkin ilmiöt on mahdollista ymmärtää kokonaisvaltaisella tavalla. Kun taide on mukana projektissa tasavertaisena näkökulmana, ei kyse ole vain tieteen popularisoinnista, vaan jostain syvällisemmästä.
Intoilen taiteen mahdollisuuksista ja uusista ilmenemismuodoista työssäni päivittäin. Taidekenttä kohisee tasaisesti taiteen välineellistämisestä jonkin toisen tavoitteen, kuten hyvinvoinnin tai tieteen, hyväksi. Taiteen tulee olla vapaa. Vastakkainasettelu on keinotekoinen, vaikkakin keskustelun alustaksi ihan hedelmällinen. Kunhan ei jämähdetä joko-tai -asetelmaan.
Mullistaja-hankkeessa mietitään maaseutua taiteen ja taiteilijan työskentelyn näkökulmasta. Mitä maaseutu ja sen toimijat voivat tuoda nykytaiteeseen? Hankkeeseen palkatut taiteilijat kokeilevat erilaisia työskentelymalleja ja -tiloja. Samaan aikaan Taidehallilla työstetään ohjelmarakenteen uudistusta tulevaa muuttoa silmällä pitäen. Maaseutu kiehtoo ja vanha navetta tarjoilee herkullisen viitekehyksen. Eteläpohjalaiseen taiteen perinteeseen kuuluvat lakeusmaalarit inspiroituivat maisemasta, jossa ei silimä pökkää. Tämän perinteen jatkumoksi maaseudusta voisi riittää ammennettavaa, kunhan näkökulmia haetaan niin meiltä kuin maailmalta, homeella ja ilman.
Sanna Karimäki-Nuutinen
näyttelykoordinaattori
Seinäjoen taidehalli