Kiirettä pukkaa. Töitä, ruuhkaa, laskuja, tehtäviä ja kaupassakin pitää käydä. Sen enempiä ajattelematta avaan oven toiselle ihmiselle.
Havahdun vasta, kun hän alkaa itkeä.
– En muista, koska joku olisi avannut minulle oven.
Hämmennyn. Eihän tässä ole mitään erityistä, eikä sen kummempaa ystävällisyyttä ritarillisuudesta puhumattakaan.
Ihan tavallinen tapa ihan kenelle tahansa.
Haluatko jatkaa lukemista?
Tilaa I-P Digi ensimmäiset 2 kk vain 9,90 €
Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa
Näköislehdet ja arkisto
Galleriat, videot ja live-lähetykset
Podcastit, pelit ja koulutukset
Päivittäiset uutiset sähköpostiisi
Tilaajaedut