Kiirettä pukkaa. Töitä, ruuhkaa, laskuja, tehtäviä ja kaupassakin pitää käydä. Sen enempiä ajattelematta avaan oven toiselle ihmiselle.
Havahdun vasta, kun hän alkaa itkeä.
– En muista, koska joku olisi avannut minulle oven.
Hämmennyn. Eihän tässä ole mitään erityistä, eikä sen kummempaa ystävällisyyttä ritarillisuudesta puhumattakaan.
Ihan tavallinen tapa ihan kenelle tahansa.