Omakotitalo ja pientalo ovat Suomessa käsitteinä verrattain uusi ilmiö.
Vuonna 1927 tuli voimaan laki omakotirahastosta, joka tuki sekä maaseudun että kaupunkien omakotirakentamista, ja silloin määritettiin ensi kerran omakotikäsite. Se oli yhden tai kahden perheen talo, joka oli rakennuttajansa omana asuntona ja johon kuului pieni puutarha.
Työväestön tyyppipiirustuksiin perustuvat omakotitalot ovat läheistä sukua 1800-luvulla muotoutuneelle asuntotyypille, huvilalle.